Blogi on julkaistu myös Vihreiden naisten verkkosivuilla.

Autopuolueella on julkisessa keskustelussa kova ääni ja päättäjien joukossa vankka edustus. Liikennekeskusteluissa huomio keskittyy useimmiten yksityisautoilun sujuvuuden maksimointiin, oli sitten kyse teiden rakentamisesta tai parkkipaikoista.

Kuitenkin tärkeintä on, että kaikki ihmiset pääsevät liikkumaan kauemmas kuin kävellen tai pyörällä pääsee. Kaikilla ei ole varaa, halua tai mahdollisuutta omistaa tai käyttää autoa. Siksi tarvitaan joukkoliikennettä.

Joukkoliikenne tuo liikkumisen tasa-arvoa sinne, missä se toimii. Kaikki ikään ja sukupuoleen katsomatta voivat hypätä bussin, junan tai ratikan kyytiin, varsinkin jos kulkuväline on esteetön ja lipun hinta kohtuullinen. Varsinkin lapsille ja nuorille joukkoliikenne on itsenäisen liikkumisen edellytys. Ainakin meidän perheessä tytär on ehdottomasti taitavin joukkoliikenteen käyttäjä.

Vaikka joukkoliikennettä on pääkaupunkiseudulla kehitetty, on sen suhteellinen osuus vähentynyt 60-luvulta alkaen. Vuonna 2012 tapahtui vihdoin historiallinen käänne: joukkoliikenteen osuus joukkoliikenteellä tai henkilöautoilla tehdyistä matkoista kasvoi 43 prosenttiin (2008: 42 %). Toivottavasti kyse on pysyvästä trendistä eikä poikkeuksesta.

Tasa-arvonäkökulmasta positiivista on, että miehet ottavat naisia kiinni joukkoliikenteen käytössä. Naiset käyttävät kuitenkin edelleen joukkoliikennettä selvästi miehiä enemmän. Pääkaupunkiseudulla 34 % ja kehyskunnissa 13 % miehistä valitsee joukkoliikenteen henkilöauton sijasta, naisista 50%  ja 17%. Kehyskuntien luvut osoittavat, että joukkoliikenne ei siellä ole relevantti vaihtoehto miehille eikä naisille. Tätä selittää suurelta osin kehyskuntien harva asutus. Joukkoliikennettä on hankala järjestää toimivaksi ilman joukkoja.

Joukkoliikenteen käyttöön vaikuttavat yksinkertaisesti tarjonta ja hinta. Lyhentämällä matka-aikoja, tihentämällä vuoroja ja laskemalla lippujen hintoja voidaan bussien, junien ja ratikoiden kyytiin saada lisää matkustajia.

Helsingin seudulla joukkoliikenne rahoitetaan pääasiassa kuntien tuella ja lipputuloilla. Jotta joukkoliikenteen tasoa voidaan merkittävästi nostaa, on rahaa löydettävä lisää. Muuten lippujen hinnat uhkaavat nousta kohtuuttomasti.

Valtion tuki Helsingin seudulle on marginaalinen verrattuna matkustajamääriin. Tällä seudulla tehdään yli 60 prosenttia koko Suomen joukkoliikennematkoista, mutta valtion 100 miljoonan euron vuotuisesta joukkoliikennetuesta saamme vain noin kuusi miljoonaa. Se on yksi prosentti joukkoliikenteestä vastaavan Helsingin seudun liikenteen (HSL) 600 miljoonan euron budjetista. Ja tästäkin tuesta ollaan nipistämässä 1,5 miljoonaa.

Leikkausten sijaan kaikki nykyiset tälle alueelle myönnetyt joukkoliikenteen valtionavut tulisi säilyttää ja kohdistaa suunnitteilla olevalle metropolihallinnolle. Lisäksi Suomessa on muiden EU-maiden tapaan otettava käyttöön tienkäyttömaksut.

Kehyskunnista hyvää esimerkkiä näyttää Vihti. Sinne ei kulje raiteita, joten laajan kunnan joukkoliikenne on täysin bussien varassa. Kunta tukee merkittävästi asukkaiden joukkoliikenteen käyttöä tukemalla ns. Vihti-lipun hintaa. Vihti-lippu on kuukausikortti, jolla saa ajella Vihdin ja Helsingin väliä rajattomasti. Normaalisti lippu maksaisi yli 200 e/kk, kunnan tukemana 112 e/kk.

Vaikka subventio on merkittävä, kunta säästää, koska työmatkavähennykset pienenevät merkittävästi ja samaan aikaan entistä useampi on alkanut kulkea Helsinkiin bussilla oman auton sijaan. Kaikki hyötyvät ja luonto kiittää.

Nyt tarvitaan rohkeutta rakentaa koko Helsingin seudun liikkumista vahvasti joukkoliikenteen varaan. Vain panostamalla joukkoliikenteen houkuttelevuuteen, saamme liikkumistottumukset muuttumaan. Se tarkoittaa sitä, että joukkoliikenne on useimmiten nopein, kätevin ja edullisin tapa liikkua paikasta toiseen. Tästä hyötyvät kaikki asukkaat ja kaduille mahtuvat paremmin ne, joiden on edelleen syystä tai toisesta turvauduttava oman auton käyttöön.

Kansainvälinen liikkujan viikko huipentuu tänään vietettävään auton vapaapäivään. Viikolla kannustetaan positiivisella tavalla kiinnittämään huomiota arkisiin liikkumisvalintoihin ja niiden vaikutuksiin omaan hyvinvointiin, ympäristöön sekä yhteiskuntaan.

Hyvää auton vapaapäivää!