Suojellaan luonto tuleville sukupolville

1.  Etelä-Suomen erämaat on säilytettävä.

Pääkaupunkiseutua ympäröivä viherkehä Sipoonkorpi-Östersundomista Vantaan Petikon, Nuuksion järviylängön ja Kirkkonummen Meikonsalon kautta Porkkalanniemen eteläkärkeen on säilytettävä. Suomeen tarvitaan kattava suojelualueiden verkosto. Vähintään 10 % Etelä-Suomen metsistä on suojeltava.

2. Monimuotoisuus on valttia metsänhoidossa.

Metsänhoidon tapoja on uudistettava, tehometsätalouden aika on ohi. Jatkuvan kasvatuksen mukainen metsänhoito on avohakkuita kannattavampaa myös taloudellisesti. Pehmeämmät metsänhoitotavat turvaavat metsien virkistyskäytön.

3. Maatalouden päästöjä Itämereen on vähennettävä merkittävästi.

Maatalouden päästöjen vähentämiseksi suora- ja luomuviljelyn tukea on lisättävä. Lannan hyödyntämistä biokaasuna on tuettava nykyistä enemmän. Maatalouden ympäristötukia on suunnattava tehokkaisiin vesistönsuojelukeinoihin.

Miksi?

Luonto on elintärkeä hyvinvoinnin perusta ja virkistyksen lähde. Laajat metsät, suot ja vesistöt sekä puhdas Itämeri ovat suunnaton rikkaus. Meillä on vastuu luonnon säilyttämisestä monimuotoisena myös tuleville sukupolville.

Maailman tunnetuista eliölajeista 38 % on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Suomessa yli 1500 lajin arvioidaan olevan uhanalaisia. Luonnon monimuotoisuuden häviäminen on valtava ekologinen ja taloudellinen uhka, joka on torjuttavissa määrätietoisin toimin. Luonnon monimuotoisuus on tärkeä tekijä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Itämeren suojelu vaatii konkreettisia tekoja kaikilta valuma-alueen valtioilta. Suomalaisten vesistöpäästöt asukasta kohden ovat EU:n korkeimmat. Rannikkovesiemme huono kunto johtuu Suomen omasta ravinnekuormituksesta, käytännössä maatalouden hajakuormituksesta. Suomen on näytettävä esimerkkiä ja vaadittava sitovat enimmäismäärärajat kunkin valuma-alueen valtion typen ja fosforin päästöille.