Kurjenpolvi, yksi lempikukistani.
Espoossa kuntapolitiikka jää kesätauolle juhannuksesta. Maanantaina oli viimeiset kokoukset ja keskiviikkona juhlittiin teknisen toimen johtaja Olavi Loukon eläkkeelle jäämistä.
Voi sanoa, että Loukon eläköitymisen myötä päättyi yksi aikakausi Espoon historiassa. Sen verran merkittävä vaikuttaja ja vallankäyttäjä Louko on tehtävässä ollut. Syksyllä jatketaan Olli Isotalon johdolla kestävän kaupungin rakentamista.
Mutta sitä ennen nautitaan Suomen kesästä! Luonnon monimuotoisuus on runsaimmillaan ja tarjoaa virikkeitä kaikille aisteille: Metsät, puistot ja puutarhat. Suot, järvet ja meri. Kukat tuoksuvat ja hehkuvat väriloistoa, koloissa ja pusikoissa piiskuttavat linnunpojat. Muutamien viikkojen kuluttua päästään maistelemaan mansikoita ja mustikoita, vadelmia ja lakkojakin – tuskin maltan odottaa! Luonto kutsuu liikkumaan, nauttimaan ja hengähtämään hetkeksi.
Itse huomaan nauttivani luonnossa erityisesti niistä asioista, jotka lapsuudessa olivat merkityksellisiä. Vietimme lapsuuden kesät Karjalohjalla suvun mökillä. Siellä enot opastivat sisarustensa lapsia luonnon saloihin. Opin tuolloin tunnistamaan muun muassa ojakellukan, nuokkuhelmikän, nurmitädykkeen ja kurjenpolven. Niiden näkeminen herättää aina mielessä lämpimiä muistoja.
Mutta nautin myös niistä asioista, jotka ovat tulleet osaksi elämää aviomiehen ja oman perheen myötä: Lågskärin lintuasemalla Ahvenanmaalla mereinen luonto on tullut rakkaaksi ja Nuuksiossa karut kalliomänniköt ja synkät korpikuusikot ovat aina yhtä rauhoittavia.
Elokuussa jatketaan taas täydellä tarmolla Espoon asioiden hoitamista. Nyt lämmintä ja rentottavaa kesää teille kaikille!