Valtuusto 15.2.2016 Varhaiskasvatusoikeutta ei rajata – päivähoidon resurssit turvattava

subjektiivinenph-oikeus_äänestysEspoon valtuustossa tehtiin eilen lasten ja perheiden kannalta todella tärkeä päätös. Äänin 38-37 valtuusto päätti olla rajaamatta subjektiivista päivähoito-oikeutta. Kiitos valtuuston enemmistölle, joka ajatteli lasten ja perheiden parasta!

Päätös oli poliittisesti mielenkiintoinen monestakin syystä:

– Oli harvinaista, että pääsimme valtuustossa puolustamaan kaupunginhallituksen kantaa. Ei siis tarvinnut tehdä muutosesitystä.
– Oli harvinaista, että Rkp:n ryhmä oli kokonaisuudessaan eri mieltä Kokoomuksen kanssa. Kun voimasuhteet ovat Kok (29) + Rkp (6) + Kepu (2) = 37, on neuvotteluasetelma usein haastava.
– Kokoomuksen ryhmä hajosi asiassa, joka oli ryhmälle tärkeä. Kiitos Ville Lehtolalle, Kai Lintuselle ja Kristiina Mustakalliolle rohkeudesta.
– Asiasta käytiin pitkä keskustelu asialinjalla ja valtuutetut perustelivat kantojaan huolella eri näkökulmista. Fokus oli asiasisällössä, ei valmistelun heikkoudessa tai muissa puutteissa.

Vihreät ovat niin eduskunnassa kuin kunnissa ympäri Suomen puolustaneet vahvasti subjektiivista päivähoito-oikeutta ja niin teimme joka vaiheessa myös Espoossa. Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta esitti kokouksessa puhetta johtaneen vpj. Inka Hopsun johdolla, ettei oikeutta rajata. Siitä huolimatta sivistystoimen johtaja Sampo Suihko toi rajausta puoltavan esityksen kaupunginhallitukseen. Siellä puhuimme Saara Hyrkön kanssa oikeuden puolesta ja kaupunginhallituksen enemmistö olikin oikeuden säilyttämisen kannalla.

Eilen valtuustossa oli ilo kuunnella vihreiden valtuutettujen hyviä puheita asian puolesta. Henna Partanen kokosi valtuustokeskustelun parhaat palat valtuustoblogiin.

Valtuustoryhmän pj. Inka Hopsu puolestaan kertasi ryhmäpuheessaan hyvin perusteet sille, miksi emme kannata päivähoito-oikeuden rajaamista.

Itse en tällä kertaa puhunut valtuustossa, koska kaikki olennainen tuli muiden toimesta sanottua. Kirjaan kuitenkin oman kantani vielä tähän, koska asia on minulle tärkeä ja koska olin myös neuvotteluissa ja taustatyössä tiiviisti mukana.

Päivähoito-oikeuden säilyttäminen nykyisellään on niin lasten kuin perheidenkin etu. Rajaus hankaloittaisi perheiden arkea ja kaventaisi valinnanmahdollisuuksia, lisäisi hallinnollista työtä ja kontrollia sekä aiheuttaisi tilanteita, joissa lapsen ryhmä voisi vanhempien työtilanteen takia vaihtua yllättäen.

Rajaus olisi ongelmallinen myös varhaiskasvatuksen onnistumisen kannalta. Varhaiskasvatuksen johtaja Titta Tossavainen on todennut, että varhaiskasvatuksen tavoitteiden toteutuminen on vaikeaa, jos lapsi käy päiväkodissa vain muutamana päivänä viikossa. Perheiden kannalta taas voi olla hankalaa, jos varhaiskasvatusta on viitenä päivänä viikossa neljä tuntia, jolloin päivittäinen aika jää lyhyeksi.

Lähtökohta on, että vanhempien työmarkkina-aseman ei pidä vaikuttaa lasten oikeuteen saada varhaiskasvatusta. Rajoitusten sijaan tarvitaan joustoja. Nykyinen työelämä silppua ja pätkää. Rajaus toisi lisästressiä vanhemmille lapsen hoitopaikasta ja kaverisuhteista.

Haluan vielä korostaa, että kyse ei ole kotihoidon ja päivähoidon vastakkainasettelusta. Perheillä on edelleen subjektiivinen oikeus valita lapsen hoitomuoto. Uskon siihen, että perheet osaavat arvioida lapsen ja perheen tarpeet ja heitä voidaan siihen myös päivähoidossa tarpeen tullen ohjata. Espoo on myös ansiokkaasti tarjonnut kevyempää kerhotoimintaa kotona olevien vanhempien lapsille ja näitä vanhemmat ovat myös hyödyntäneet. Näitä tulee lisätä jatkossakin.

Inka Hopsu muistutti ryhmäpuheessa, että subjektiivinen päivähoito-oikeus on vain osa laadukasta varhaiskasvatusta ja päivähoitoa. Viime syksyn budjettineuvotteluissa saimme taklattua osan varhaiskasvatuksen heikennyksistä. Ryhmäkoolle asetettiin katto ja päätettiin säilyttää nykyinen hoitajamitoitus.

Varhaiskasvatusoikeuden lisäksi on oleellista turvata myös riittävät resurssit varhaiskasvatuksen laadun säilyttämiseen. Ja ennen kaikkea budjettipäätöksissä on huomioitava Espoon Espoon kasvava lapsimäärää.

Töitä siis tulee riittämään ja säästöjä on löydyttävä muualta. Ellei taloustilanne merkittävästi parane, uudet leikkausesitykset lienevät edessämme viimeistään ensi syksynä.

Comments are closed.