(Julkaistu Länsiväylässä 16.1.2008) Suomalaisten ekologinen jalanjälki on henkilöä kohden laskettuna maailman suurimpia. Kulutamme luonnonvaroja aivan liikaa suhteessa maapallon kestokykyyn. Sama meno ei voi jatkua, jos haluamme säilyttää elinkelpoisen ja luonnoltaan monimuotoisen maapallon myös tuleville sukupolville.
Ekologinen jalanjälki kuvaa sitä, kuinka suuri maa- ja vesialue tarvitaan ihmisen tai ihmisryhmän kuluttaman ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen sekä syntyneiden jätteiden käsittelyyn. Meistä jokainen voi pienentää ekologista jalanjälkeään monin tavoin. Aloittaa voi vaikka roskapussin pienentämisestä.
Jätemäärien kannalta olennaiset valinnat tehdään jo kaupassa. Kun miettii tarkkaan mitä todella tarvitsee, hankkii kestäviä tavaroita ja suosii vähän pakattuja tuotteita, vähenee sekajätteen määrä huomattavasti. Retkeilijän ohje kuuluu: ”Kaiken minkä jaksat kantaa maastoon, jaksat tuoda sieltä poiskin”. Kaupunkilaisen mottona voisi olla: ”Kaiken minkä jaksat kantaa kaupasta kotiin, jaksat lajitella ja kierrättää”.
YTV tekee pääkaupunkiseudulla työtä jätemäärien vähentämiseksi neuvomalla asukkaita ja yrityksiä sekä ohjaamalla jätevirtoja taloudellisin kannustimin. Asukkaiden tehtäväksi jää omien kulutustapojen uudelleenarviointi, tarjottujen keräyspisteiden hyödyntäminen ja tarvittaessa parempien kierrätysmahdollisuuksien vaatiminen.
Suurissa taloyhtiöissä kierrätys on tehty helpoksi: Jätekatoksesta löytyy astia niin biojätteelle, keräyspaperille kuin kartonki- ja pahvipakkauksillekin. Kun lisäksi vie lasit ja metallit alueellisiin keräyspisteisiin ja huolehtii käyttökelpoiset tavarat kierrätyskeskukseen tai kirpputorille, vähenee kaatopaikalle päätyvän jätteen määrä merkittävästi.
Kaikilla asuinalueilla kierrätys ei vielä ole vaivatonta. Harvaan asutuilla pientaloalueilla kattavan keräyspisteverkon ylläpito voi pitkien kuljetusmatkojen takia olla kannattamatonta. Tällöin kompostointi kotipihalla ja lajiteltujen jätteiden kuljettaminen työ- tai kauppamatkoilla aluekeräyspisteisiin on ympäristön kannalta paras ratkaisu.
Jätteistä ei koskaan päästä kokonaan eroon, mutta ne pitäisi nähdä käyttökelpoisena raaka-aineena. Kun jätteen synty minimoidaan ja kierrätys järjestetään tehokkaasti, saadaan materiaalit hyötykäyttöön ja säästetään neitseellisiä raaka-aineita. Pääkaupunkiseudun polttolaitoshankkeen toteuttaminen ei saa tarkoittaa materiaalihyötykäytön ja kierrätyksen alasajoa.
Tiina Elo
Kirjoittaja on Vihreiden varavaltuutettu ja ympäristölautakunnan varajäsen