(Kolumni, Vihreä Lanka 27.11.2009) Espoon valtuusto käsitteli 16. marraskuuta 18-kerroksisen kylpylähotellin sijoittamista Westendin uimarannan kupeeseen Länsiväylän varrelle. Vihreät vastustavat hanketta, koska pitävät rakennusta liian massiivisena kyseiseen paikkaan. Valtuustossa esitimme asian hylkäämistä. Hylkäysesityksemme näytti saavan laajempaa kannatusta, ja asia jätettiin pöydälle.

Westendin kylpylähanke on yksi esimerkki siitä, miten pääkaupunkiseudun kasvupaineet jyräävät luonnon. Asukkaille vapaat rannat ja viheralueet ovat tärkeitä henkireikiä, mutta kaupungin kehittäjät näkevät ne potentiaalisina kohteina mitä hulppeimmille hankkeille. Viihtyisän elinympäristön ja monimuotoisen kaupunkiluonnon turvaamisen kannalta olennainen kysymys on, miten yhdistämme luonnon ja urbaanin.

Espoo on sitoutunut seudullisiin asuntotuotantotavoitteisiin. Se tarkoittaa 2 500 uutta asuntoa vuosittain. Lisäksi tarvitaan uusille asukkaille palveluita, työpaikkoja, raiteita ja katuja – siis uutta rakentamista.

Monen suomalaisen unelma on edelleen omakotitalo luonnon helmassa hyvien palveluiden ja joukkoliikenneyhteyksien äärellä. Koska osa palveluista on todellisuudessa kaukana ja bussi kulkee kerran tunnissa, sisältyy unelmaan myös kaksi autoa ja ruuhkattomat väylät kotoa työpaikalle ja harrastusten pariin.

Maailmassa on yhä vaikeampaa tarjota toiveita vastaavaa asumismuotoa kaikille halukkaille kasvattamatta samalla kohtuuttomasti elämisemme hiilijalanjälkeä. Onko unelmassa tarkistamisen varaa?

Ilmastonmuutoksen torjunta ja vehreän elinympäristön säilyttäminen vaatii toisenlaista kaupunkirakennetta: urbaaneja keskuksia, tiiviitä kylämäisiä asuinalueita palveluineen ja niiden väliin viheralueiden verkoston. Metron ja junan lisäksi tarvitsemme kevyempiä verkostomaisia raideratkaisuja muuallakin kuin Helsingin keskustassa.

Espoo on visionsa mukaan vuonna 2020 ilmastonmuutoksen torjunnan edelläkävijä. Amerikkalaistyylisellä autokaupungilla, joka kaavoittaa sinnikkäästi suurta kauppakeskusta moottoriteiden risteykseen, on pitkä matka edelläkävijyyteen.
Jospa samalla intensiteetillä satsattaisiin kattavaan raideliikenneverkostoon ja ihmisen kokoisiin palvelukeskittymiin raideliikenteen solmukohdissa.

Espoon valtuusto palaa Westendin kylpyläkaavaan joulukuussa. Toivottavasti enemmistö päättää silloin säilyttää luonnontilaisen uimarannan ja avoimen merimaiseman metropolin tulevien asukkaiden iloksi.

Kirjoittaja on espoolainen vihreä valtuutettu ja kaupunkisunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja.