Johdin tänään puhetta Espoon Vihreiden järjestämässä tilaisuudessa, jossa pohdittiin palveluiden tulevaisuutta. Tavoitteena oli hakea ratkaisuja palvelujen tuotantoon niukkenevilla resursseilla niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä.
Espoossa on käynnissä palveluverkkouudistus, jonka valtuusto saa päätettäväkseen syyskuussa. Viime joulukuussa hyväksyimme palveluverkon uudistamisen ja tilojen käytön tehostamisen periaatteet, joiden pohjalta uudistusta valmistellaan.
Palvelujen uudistamisella pyritään mm. ennaltaehkäisyyn, terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiseen sekä omatoimisuuden ja valinnan vapauden lisäämiseen. Toisaalta uudistamisen taustalla on tarve karsia kuluja valtuuston hyväksymän tuottavuusohjelman mukaisesti.
Haaste piileekin siinä, miten uudistamme palveluita ja samalla karsimme kuluja niin, että lopputuloksena on terveemmät ja tyytyväisemmät kuntalaiset.
Keskustelutilaisuuden alustajana toimi Vantaan terveyspalvelujen johtaja Timo Aronkytö. Hän esitti innostavasti visioitaan terveyspalvelujen tulevaisuudesta ja kuvaili nykytilanteen pullonkauloja. Tilanne on pääkaupunkiseudun kunnissa kuulemma yllättävänkin samanlainen erilaisista johtamiskulttuureista huolimatta.
Keskeistä toimivien ja tehokkaiden kunnallisten palvelujen järjestämisen kannalta on, että uskomme kunnan kykyyn tuottaa itse laadukkaita palveluita. Erityisesti tarvitsemme innostusta kehittää tavallisten terveyskeskusten toimintaa.
Miten teemme terveyskeskuksista hyvinvointikeskuksia, paikkoja joista asukkaat löytävät tarvitsemansa avun? Aina ei lääkäri ole paras henkilö auttamaan, vaan hoitajat pystyvät tekemään suuren osan perusterveydenhuollon hoitotyöstä.
Aronkytö havainnollisti hyvin myös sitä problematiikkaa, mikä sisältyy tilaaja-tuottaja –malliin, jos sama organisaatio yrittää tuottaa hyvin erilaisia palveluita. Esimerkiksi vaativia erikoissairaanhoidon leikkauksia ja vanhusten kotipalveluja tuotetaan hyvin erilaisella logiikalla. Voiko sama organisaatio hallita molempia, vai onko sittenkin fiksumpaa eriyttää tuottajat pienemmiksi itsenäisiksi yksiköiksi?
Palveluiden uudistaminen on haastava palapeli, jossa asukkaiden kasvavat ja moninaiset tarpeet törmäävät niukkoihin resursseihin. Lopulta on kyse peruspalveluiden rahoituksesta. Kunta on asukasta lähellä ja siten luonteva peruspalvelujen tuottaja. Mutta pitäisikö rahoitusvastuun olla enemmän valtion vastuulla, jotta tarpeet ja resurssit kohtaisivat nykyistä paremmin.