Espoon uuden liikepalvelujohtajan valinta on ollut uudelle valtuutetulle raskas politiikan oppitunti. Vihreässä ryhmässä on oltu kahta mieltä valinnan perusteista. Osa on voimakkaasti vastustanut poliittisia virkanimityksiä, enemmistö (minä mukaan lukien) on ollut sitä mieltä, että Vihreille valtuuston toiseksi suurimpana ryhmänä kuuluu paikka ylimmässä virkamiesjohdossa tehdyn poliittisen sopimuksen mukaisesti.
Asiasta päätettiin valtuuston 15.11. kokouksessa. Käytin puheenvuoron, jossa totesin, että Espoon johtamiskulttuuri on kriisissä. Palveluverkon kohtalo valtuustossa on hyvä osoitus siitä. Luottamushenkilöiden roolia on vahvistettava, jotta poliittinen ohjaus toimii. Jos johtamiskriisin tekemiseen avoimeksi tarvittiin tämä prosessi, niin ehkä se on sen arvoinen.
Jo kahden vuoden aikana on tullut selväksi, että vaikka Vihreät on toiseksi suurin ryhmä, Vihreiden tavoitteet eivät tunnu etenevän. Virkamiehet käyttävät valtaa – ja tietysti suurin ryhmä kokoomus.
Tulevalla poliittisesti valitulla kaupunginjohtaja Jukka Mäkelällä (kok.) on nyt tuhannen taalan paikka muuttaa kaupungin johtamiskulttuuri avoimeksi. Politiikassa tehdään sopimuksia. Niitä on tehty valtuustotasolla ja lautakuntatasolla. Sopimukset perustuvat luottamukseen ja se luottamus on nyt koetuksella. Toivon todella, että luottamus löytyy uudelleen, muuten päätöksenteko valtuustossa tulee todella vaikeaksi.
Liiketoimintajohtajasta äänestettiin pitkän keskustelun päätteeksi. Valituksi tuli Mauri Suuperko 36 äänellä. Annukka Lehtonen sai 21 ääntä ja Nina Knaapila 10 ääntä.
Tein valtuustossa aloitteen luottamushenkilöiden sidonnaisuuksien julkistamisesta kaupungin verkkosivuilla. Sen allekirjoitti yli puolet valtuutetuista. Toivottavasti päätöksenteon avoimuus lisääntyy myös tätä kautta.