Valtuusto kokoontui 3.12. hyväksymään ensi vuoden budjetin. Vihreät ovat mukana budjettisovussa.

Olemme tyytyväisiä siihen, että neuvotteluissa lisättiin rahaa vanhusten pitkäaikaishoitoon, kotihoitoon ja omaishoitoon sekä lastensuojeluun, terveydenhoitoon ja perhetyöhön.Saimme myös Luukin leirikeskuksen remonttia aikaistettua sekä 100 000 euroa lisää kevyen liikenteen väylien ylläpitoon.

Tärkeä Vihreä saavutus on myös vesiasiantuntijan toimi. Lisäksi Vihreän ryhmän esityksistä neuvotteluissa terävöitettiin strategisia mittareita ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Itse nostin esiin Kehä II:sen, koska asia nousi julkisuudessa merkittäväksi osaksi neuvottelutulosta. On uskomatonta, että pöytäkirjamerkintä Kehä II:n kevyemmän ja halvemman vaihtoehdon selvittämisestä kääntyi julkisuudessa Kehä II:n rakentamisen aloittamiseksi kaupungin omana hankkeena ja jopa kaupungin omalla rahalla.

Jotta asia ei jäisi epäselväksi: Vihreät eivät kannata Kehä II:n jatkon rakentamisen kiirehtimistä. Sen sijaan Espoon on tarvittaessa oltava valmis käynnistämään joukkoliikennehankkeita omalla rahalla.

Kehä II on tyypillinen espoolainen yksityisautoilun edistämishanke. Busseja sinne ei juurikaan tulisi, koska joukkoliikenne kannattaa viedä sinne, missä ihmiset asuvat. Vihreät haluavat mieluummin ruuhkat raiteille kuin uusia moottoriteitä.

On riski, että Kehä II:n keventäminen ja halventaminen tarkoittaisi tunneleista karsimista, jolloin viheryhteydet katkeaisivat ja ympäristöhaitat lisääntyisivät. Samalla laskennalliset hyödyt (aikasäästöt, liikenteen väheneminen asuinalueilla) vähenisivät.

Suuret moottoriväylät ovat haavoja kaupunkirakenteessa. Kevyt liikenne kiertää ramppeja, viheryhteydet katkeavat, eikä ympäristö houkuttele kävelemään tai pyöräilemään.

Kaikilla ei ole varaa omaan autoon, kaikki eivät pysty ajamaan autoa. Väestön ikääntyessä iso osa vanhuksista tarvitsee joukkoliikennettä. Liikenneympäristöä onkin suunniteltava heikoimpien ehdoilla.

Kaupunkia halkovien moottoriliikenneväylien aika on ohi. On siirryttävä kestävään liikennepolitiikkaan, joka rakentuu joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen suosimiselle. Samaan aikaan ykkösprioriteetti ei voi olla yksityisautoilun houkuttelevuuden lisääminen uusia väyliä rakentamalla ja nykyisiä leventämällä.

Kaikki voimat kannattaakin nyt keskittää Espoolle ja koko seudulle tärkeiden raidehankkeiden edistämiseen, eikä yrittää sooloilla Kehä II:n rakentamisen kanssa.