Olin tänään vieraana Järvenpään Vihreiden Maailmanparantajan kahvilassa, jossa teemana oli ekologinen rakentaminen ja kaavoitus.
Matka junalla Helsingin keskustasta Järvenpäähän kesti puoli tuntia ja kahvila löytyi kävelykadun varrelta kivenheiton päässä asemalta. Järvenpää vaikutti pimeässä pakkasessakin idylliseltä pikkukaupungilta elävine keskustapalveluineen.
Tilaisuuden puheenjohtajana toimi paikallinen valtuutettu ja eduskuntavaaliehdokas Kaisa Saarikorpi. Kanssamme keskustelemassa oli Järvenpään kaupunginarkkitehti Ilkka Holmila. Paikalla oli toistakymmentä kuulijaa ja keskustelu oli vilkasta.
Oli todella kiinnostavaa verrata Järvenpäätä ja Espoota ekologisen kaupunkisuunnittelun näkökulmasta. Järvenpää edustaa monella tapaa ekologisen asumisen ideaalia: Kompakti pikkukaupunki raiteiden varressa. Tiivistä pientaloasumista keskustan tuntumassa, lyhyet etäisyydet ja hyvät pyörätiet, kaupunki subventoi liityntäbussilippuja junaa käyttäville työmatkalaisille ja kutsubussitoiminta on otettu käyttöön.
Ongelmina Järvenpäässä koettiin rakennusmaan loppuminen (Järvenpää koetti taannoin laajentua osakuntaliitoksella Tuusulan puolelle huonolla menestyksellä) sekä lapsiperheiden pakeneminen keskustan kerrostaloista reuna-alueiden pientaloalueille.
Seutunäkökulma korostui kun keskusteltiin joukkoliikennehankkeiden priorisoinnista. Järvenpään näkökulmasta pääradan perusparannus on ihan ykkönen, jotta junavuoroja saataisiin lisättyä. Espoon länsirataa taas ei pidetty realistisena hankkeena vielä pitkään aikaan.
Loppuyhteenvedossa oltiin yhtä mieltä siitä, että haasteena on löytää uudenlaisia houkuttelevia tiiviin pientaloasumisen malleja tuleville metropolin asukkaille. Lepolan yhteisöllisen omakotirakentamisen hanke kuulosti kiinnostavalta, samoin tavoitteet puurakentamisen lisäämiseen.
Tästä alkoi vaalipiirin kiertäminen, kiitos järvenpääläisille kutsusta! Junaradan varteen on helppo poiketa toistekin.