Helsingin sanomat on viime päivinä uutisoinut tuotantoeläinten kohtelusta nyky-Suomessa. On tärkeää, että ongelmat, joista eläinsuojelujärjestöt ovat vuosikausia puhuneet, nousevat vaalien alla julkiseen keskusteluun.
Eläinsuojelun haasteet liittyvät osaltaan maatalouden muutokseen. Tehostamispaineet ovat johtaneet tilakoon kasvuun. Tuhansien sikojen tai broilerien laitoksissa eläinten kohtelu yksilöinä on käynyt mahdottomaksi. Elämistä on tehty halvan eläinproteiinin tuotantoyksiköitä.
Tulevassa eläinsuojelulain uudistuksessa on lähdettävä siitä, että eläimet huomioidaan tuntemiskykyisinä yksilöinä ja varmistetaan niiden oikeus lajityypilliseen käyttäytymiseen. Lain velvoittavuutta on lisättävä, valvontaa parannettava ja eläinsuojelurikkomusten rangaistuskäytäntöjä tiukennettava. Erityisesti broilerin ja sianlihan tuotanto-olosuhteet on saatava vastaamaan yleistä käsitystä eläinten hyvinvoinnista mielihyvää ja kärsimystä tuntevina olentoina.
Kuluttajilla on oikeus tietää käyttämänsä lihan alkuperä ja tuotantotapa. Eettisesti tuotettujen eläintuotteiden sertifiointijärjestelmää kehitetään jo EU tasolla, ja Suomen on aktiivisesti tuettava järjestelmän pikaista käyttöön ottoa.
Tuotantoeläinten oloja on parannettava paitsi tiukemmalla lainsäädännöllä ja sertifioinneilla, myös kannustinjärjestelmällä, jonka avulla tuottajan panostukset eläinten hyvinvoinnin parantamiseen tulevat taloudellisesti kannattaviksi. Järjestelmästä hyötyisivät kaikki: tuottaja saisivat resursseja kehittää laadukkaampaa tuotantoa, elintarvikeketju saisi lisäarvoa laadukkaammasta tuotteesta ja kuluttaja löytäisi kaupasta tarpeitaan ja mielikuviaan vastaavia tuotteita.
Suomalaisen eläintuotannon kilpailuvaltti markkinoilla voi olla vain korkealaatuinen ja eettinen tuotanto. Kannattavuutta onkin kehitettävä lain minimitason kriteerejä paremmilla tuotantotavoilla. Elintarviketuotantomme ei pysty, eikä sen pidä kilpailla tuotannon määrällä tai alhaisella hinnalla.
Nyt tarvitaan rohkeutta ja laajapohjaista yhteistyötä suomalaisen eläintuotannon reivaamiseen eettiseksi. Uutta järjestelmää kehittämään tarvitaan niin tuottajat, kaupan keskusliikkeet, ministeriöt, päättäjät kuin eläinsuojelujärjestötkin.