Alla ryhmäpuhe, jonka pidin valtuustoseminaarissa. Seminaari on Espoon valtuuston kuntauudistuksen käsittelyprosessin lähtölaukaus.Kevään aikana valtuusto pohtii helmikuussa julkistettavia kuntarakenne-ehdotuksia ja päättää Espoon kaupungin lausunnon sisällöstä.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
on tärkeää, että käymme keskustelua metropolialueen kuntauudistuksesta avoimesti koko valtuuston voimin.
Keskusteluun tarvitaan konkretiaa. Professori Mari Vaattovaara toi alustuksessaan hyvin esiin seudun haasteita. Meidän tehtävämme on löytää ratkaisuja. Millä keinoin estämme tulo- ja terveyserojen kasvun, asuinalueiden eriytymisen ja työttömyyden lisääntymisen. Miten säilytämme ympäristön elinkelpoisena ja miten otamme asukkaat ja päättäjät aidosti mukaan verkostomaiseen yhteistyöhön.
Kevään kuluessa meidän on etsittävä yhteistä näkemystä siitä, mikä on espoolainen malli Helsingin seudun kuntien yhteistyön syventämiselle ja seudullisen päätöksenteon parantamiselle siten, että Espoo säilyy tavalla tai toisella itsenäisenä.
Vihreiden mielestä nykysysteemi ei toimi riittävän hyvin, vaan muutoksia tarvitaan. Haluamme, että Espoo on aktiivisesti synnyttämässä näitä muutoksia.
Ministeri Virkkunen on todennut, että metropolialueelle tarvitaan kaksi päätöksenteon tasoa. Tästä olemme ministerin kanssa samaa mieltä. Luonteva lähtökohta on, että pääkaupunkiseudulla alempana tasona toimivat nykyiset kunnat.
Miljoonan asukkaan alueella on asioita, kuten yleiskaavoitus, asuntopolitiikka, joukkoliikenne ja erikoissairaanhoito, joista on päätettävä yhteisesti. Vastaavasti on asioita, kuten asemakaavoitus tai lähipalvelut, joissa päätökset kannattaa tehdä mahdollisimman lähellä asukkaita ja yhdessä heidän kanssaan.
Vihreät haluavat nostaa keskusteluun olennaisen asian: Demokratian.
Kaksitasoiseen päätöksentekoon tarvitaan molemmille tasoille vaaleilla valitut päättäjät. Asukkaiden on voitava valita suoraan sekä oman kuntansa valtuutetut että yhteinen seutuvaltuusto. Näin päätöksenteko muuttuu nykyistä selkeämmäksi ja avoimemmaksi.
Seututason päätöksenteon ongelmiin törmätään esimerkiksi joukkoliikennekysymyksissä. Vaikka HSL on kuntien yhteinen organisaatio, kukin kunta edustaa siellä itseään. Tarvitsemme aidosti seudullista päätöksentekoa, jossa ratkaisut tehdään seudun kokonaisedun näkökulmasta.
Lisäksi tarvitsemme toimivaa lähidemokratiaa. Asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia on parannettava ja siihen tarvitaan uusia keinoja. Haluamme lähidemokratian kehittämisen vahvasti osaksi Espoo-tarinaa.
Hyvät valtuutetut,
Pääkaupunkiseudulla ongelma ei ole se, että kunnat olisivat liian pieniä tuottamaan palveluita, vaan se, että laajempaa aluetta koskevista yhteisistä asioista ei pystytä tekemään päätöksiä. Hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen edellyttää avointa yhteistyötä ja epäterveen kilpailun vähentämistä kuntien välillä.
Kaksitasoinen päätöksentekojärjestelmä tarkoittaa myös verotulojen jakoa tasojen välillä. Nyt olisikin tärkeää suunnata keskustelu siihen, miten kuntien ja nykyisten kuntayhtymien ja muiden seudullisten organisaatioiden tehtävät jaettaisiin tasojen välillä, miten verotulot jaettaisiin oikeudenmukaisesti ja mitkä kunnat metropolihallintoon tulisivat mukaan.
Olennaista on, että sekä yhteisistä että paikallisista asioista päätetään avoimesti ja demokraattisesti.