Kuntarakenne- ja soteuudistushässäkässä on jäänyt taka-alalle, että myös kuntalakia ollaan uudistamassa. Uuden lain on tarkoitus astua voimaan vuoden 2015 alusta. Em. uudistuksiin verrattuna valmistelua on viety eteenpäin hyvässä yhteistyössä.
Kuntaliitto järjestää seminaarisarjan, jossa käydään läpi uudistuksen keskeisiä ja keskustelua herättäviä aiheita. Hyvä, että Kuntaliitto näin aktiivisesti osaltaan herättää julkista keskustelua kuntademokratian tulevaisuuden kannalta keskeisistä kysymyksistä.
Tänään teemana oli kunnallisen päätöksenteon luotettavuus. Seminaarissa käsiteltiin erityisesti kolmea kysymystä, joilla luottamusta voidaan lisätä:
1. Kunnanhallituksen jäsenten vaalikelpoisuus
2. Luottamushenkilöiden sidonnaisuuksien julkistaminen
3. Kunnallisen puoluetuen läpinäkyvyys
Kuntaliitto kartoitti toukokuussa 2013 valtuustojen ja kunnanhallitusten puheenjohtajien näkemyksiä aiheista. Kyselyyn vastasi 398 henkilöä 219 kunnasta. Vastaukset antavat osviittaa siitä, millaisia kehitystarpeita päättäjät nykysysteemissä näkevät.
1. Kunnanhallituksen jäsenten vaalikelpoisuus
Luottamushenkilöiden vaalikelpoisuutta pohdittaessa eniten on herättänyt keskustelua kunnanhallituksen jäsenten vaalikelpoisuus ja erityisesti se, voiko kunnan työntekijä olla kunnanhallituksen jäsen.
Kuntaliiton kyselyssä peräti 71 % oli sitä mieltä, että kunnan työntekijöiden osuus kunnanhallituksessa pitäisi rajata 1/3 (nyt max 1/2).
Kannatan tiukennuksia kaupunginhallituksen jäsenten vaalikelpoisuuteen. On ongelmallista, jos vähänkään keskeisemmässä roolissa kunnan organisaatiossa olevat istuvat kunnanhallituksessa johtamassa kunnan toimintaa. Luonnollisesti varsinkaan lautakunnissa asioita esittelevien tai edes kokouksissa läsnä olevien ei pitäisi olla niistä seuraavalla tasolla päättämässä. Roolit sekoittuvat helposti, eikä kunnan kokonaisetu ole välttämättä ensimmäisenä mielessä.
Pidän hyvänä ehdotusta, että työntekijöiden osuus rajataan 1/3 jäsenistä. Erityisen tärkeää on, ettei kunnanhallituksen puheenjohtajistoon voisi jatkossa valita kunnan tai sen konserniyhtiön palveluksessa olevia.
Liikaa kunnan työntekijöiden oikeutta osallistua ei voida rajata puuttumatta heidän perusoikeuksiinsa kunnan asukkaina. Tärkeää on löytää mahdollisimman tiukka hyväksyttävissä oleva rajaus, ja tehdä toiminta tältäkin osin avoimeksi ja läpinäkyväksi.
2. Luottamushenkilöiden sidonnaisuuksien julkistaminen
Asiat ovat miltä ne näyttävät. Sidonnaisuudet tai epäilys niistä on yksi keskeisiä syitä, miksi politiikkaa pidetään epäilyttävänä. Kunnallispolitiikassa epäluuloa herättävät erityisesti kytkökset rakennusliikkeisiin, kaupan keskusliikkeisiin, urheiluseuroihin…
Kaikilla on sidonnaisuuksia, olennaista on että ne ovat avoimesti asukkaiden ja muiden luottamushenkilöiden arvioitavissa. Miksei niistä kerrottaisi – ellei ole jotain salattavaa.
Vihreät ovat olleet tässä asiassa aktiivisia: Kansanedustaja Tuija Brax on tehnyt eduskunnassa kirjallisen kysymyksen ja monessa kunnassa Vihreät valtuutetut ovat tehneet valtuustoaloitteita.
Itsekin tein Espoossa viime kaudella aloitteen valtuutettujen sidonnaisuuksien julkistamisesta. Sen johdosta kaupungin sivuille lisättiin linkit kunnallisjärjestöjen sivuille, joilta sidonnaisuudet löytyvät. Valtuustoryhmistä sidonnaisuutensa julkistivat Vihreät, demarit ja sitoutumattomat.
Vihreiden tuoreessa demokratiaohjelmassa esitetään, että sidonnaisuusilmoitukset tehdään pakollisiksi myös kuntapoliitikoille. Puolueen linja on siis harvinaisen selvä.
Myös lain valmistelussa laajinta kannatusta on saanut yhtenäinen valtakunnallinen lainsäädäntö sidonnaisuuksien julkistamisesta. Ilman sitä eri kunnissa käytäisiin tulevaisuudessakin satunnaisesti keskustelua valtuutettujen aloitteesta tai julkisuuden paineesta ja luotaisiin erilaisia käytäntöjä sidonnaisuuksien vapaaehtoiseen julkistamiseen.
Näyttää siis siltä, että sidonnaisuudet saadaan myös kuntapäättäjien osalta julkisiksi lainsäädännön voimin. Hyvä niin!
3. Kunnallisen puoluetuen läpinäkyvyys
Kaikissa muissa pohjoismaissa maksetaan vaalitulokseen perustuvaa kunnallista puoluetukea joko äänimäärän tai valtuustopaikkojen mukaan.
Suomessa kuntalakiin lisättiin vuonna 2006 uusi pykälä, jonka mukaan kunta voi tukea valtuustoryhmien toimintaa sekä toimenpiteitä, joilla valtuustoryhmät edistävät kunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia.
Keskeisin kuntapolitiikan rahoituksen väline on kuitenkin luottamushenkilöiltä kokouspalkkioista perittävät luottamushenkilömaksut, joita myös puolueveroksi kutsutaan.
Luottamushenkilömaksuja kerätään vuosittain noin viisi miljoonaa euroa. Periminen ei perustu lakiin, mutta on pitkään jatkunut ja vakiintunut käytäntö, jota kunnat edesauttavat hoitamalla maksun perimisen ja tilittämisen puolueiden kunnallisjärjestöille. Vuoden 2006 alusta luottamushenkilömaksu on ollut verotuksessa vähennyskelpoinen tulon hankkimisesta johtunut meno.
Kuntaliiton kyselyn mukaan 67 % päättäjistä oli sitä mieltä, että poliittisen toiminnan tukemisesta on syytä säännellä uudessa kuntalaissa. Sen sijaan vain 29% oli sitä mieltä, että kunnille pitäisi säätää velvollisuus antaa suoraa tukea puolueille.
Paineita muutokseen siis on. Lähtökohta on, että yhteiskunnan puoluetoiminnalle maksaman tuen on oltava läpinäkyvää ja sen pitää perustua laissa säädetyille periaatteille.
Nykykäytännön ongelma on, että se on periaatteessa vapaaehtoinen, mutta käytännössä ehdokkuuden ja luottamustehtävän saamisen edellytys. Henkilö ei myöskään voi itse määritellä antamansa tuen suuruutta. Maksut vaihtelevat puolueittain ja kunnittain, jolloin luottamushenkilöt ovat keskenään eriarvoisessa asemassa.
Kunnalliseen puoluetukeen siirtyminen tarkoittaisi, että luottamusmaksun verovähennyskelpoisuus poistettaisiin eivätkä kunnat osallistuisi maksun perintään. Tietenkään luottamushenkilöiden lahjoituksia puolueelle ei voitaisi lailla kieltää.
Kannatan kunnalliseen puoluetukeen siirtymistä, mutta muutos on valmisteltava huolella ja lähtökohtana pitää olla nykyisen luottamushenkilömaksun turvaama tulopohja. Tärkeää on myös, että tukea suunnataan valtuustoryhmien lisäksi kuntapolitiikkaa kunnassa pyörittäville järjestöille, koska ne vastaavat käytännössä vaalien organisoinnista ja vihreästä paikallistoiminnasta vaalien välillä. Lisäksi erillinen valtuustoryhmien tuki kannattaa säilyttää.
Demokratian toteuttaminen on puolueiden peruskauraa ja se maksaa. Kunnallinen puoluetuki tekisi paikallispolitiikan rahoituksen läpinäkyväksi ja avoimeksi. Tarvittavasta valvonnasta voisivat huolehtia kunnat. Kuntaliitto lähetti tänään aiheesta myös tiedotteen.
* * *
Kolmen pääteeman lisäksi vilkasta keskustelua syntyi kuntien palveluiden yhtiöittämisen vaikutuksista luottamukseen ja kunnallishallinnon toimintaedellytyksiin. Kun kunnat yhtiöittävät palveluitaan, ne pakenevat demokratian ja luottamuksen piiristä. Osakeyhtiön hallituksen tehtävänä on tuottaa voittoa, ei miettiä miten asukkaat tai valtuutetut pääsevät vaikuttamaan.
Koska yhtiöittäminen on tullut jäädäkseen, on tärkeää, että lainvalmistelussa mietitään mitä asialle on tehtävissä. Miten yhtiöt voitaisiin sitoa paremmin kunnalliseen päätöksentekoon?
* * *
Jään innolla odottamaan seuraavia seminaareja ja keskustelua kuntalain uudistamisesta. Nyt on mahdollisuus vaikuttaa kuntademokratian kannalta aivan olennaisiin asioihin!