Espoon valtuusto saa ensi maanantaina kolmatta kertaa Lommilan kauppakeskuskaavan päätettäväkseen. Valtuuston tammikuussa 2014 hyväksymä kaava kaatui oikeudessa Markku Sistosen (sd.) esteellisyyteen. Sistonen on saanut vaalitukea Keskolta ja HOK-Elannolta.
Vihreät ovat johdonmukaisesti vastustaneet kauppakeskusta eri käsittelyvaiheissa, koska kauppakeskuksen valtava koko ja kaupallisten palveluiden laatu heikentäisivät Espoon keskuksen kehittymistä todelliseksi aluekeskukseksi, hajauttaisivat kaupunkirakennetta ja veisivät asioinnin painopistettä sivuun joukkoliikenteen solmukohdasta.
Maanantaina tulemme esittämään kaavan hylkäämistä. Tässä tiivis kooste siitä, miten kaavan käsittely on vuosien varrella edennyt, ja mitä mieltä vihreät ovat eri vaiheissa olleet.
Lommilan kaavan käsittelyvaiheet
Kaupunginhallitus hyväksyi 3.6.2003 Espoon keskuksen kehittämisohjelman, jossa linjattiin Lommilaa ja Espoon asemanseutua yhdistävästä akselista sekä siitä, että Lommilaan keskitetään tilaa vievää kauppaa, jolloin se täydentää asemanseudun kaupallisia palveluita, eikä kilpaile niiden kanssa. Samon linjattiin, että Espoontorin ympäristöä kehitetään ajallisesti ensin.
Tästä alkoi jo yli kymmenen vuotta jatkunut prosessi, jossa on kaavoitettu valtavaa kauppakeskusta parin kilometrin päähän Espoon keskuksen asemasta ja väitetty, ettei se uhkaa Espoon asemanseudun palveluita.
Asemakaavaa on kuitenkin kokoajan valmisteltu perinteisen kauppakeskusmallin pohjalta: Kaupan keskusliikkeet ovat edellyttäneet, että Lommilaan tulee vetovoimatekijäksi molemmille hypermarketit eli Citymarket ja Prisma. Tästä on sitten väännetty jokaisessa käsittelyvaiheessa ja päätetty niukoin äänestystuloksin.
17.3.2010 kaupunkisuunnittelulautakunta palautti kaavaehdotuksen yksimielisesti uudelleen valmisteltavaksi siten, että rakentaminen on toteutettava vaiheittain ja että päivittäistavarakaupan määrä rajataan 4000 k-m2, mikä rajaisi pois hypermarketit. Toimin tuolloin lautakunnan varapuheenjohtajana ja saimme koottua yhteen vihreiden, demareiden, perussuomalaisten, sitoutumattomien ja rkp:n muodostaman kriittisen enemmistön, joka toi vahvan neuvotteluaseman. Erävoitto kestävälle kaupunkirakenteelle ja Espoon keskuksen palveluille.
Tämä ei kaupan keskusliikkeille kuitenkaan kelvannut, joten kaavaehdotus valmisteltiin edelleen siten, että päivittäistavarakaupan määrä oli 8 800 k-m2, mikä mahdollistaisi molemmille kaupan keskusliikkeille omat hypermarkettien päivittäistavaraosastot. Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti 16.3.2011 laittaa kaavaehdotuksen nähtäville. Tein esityksen päivittäistavarakaupan määrän rajaamisesta 4000 k-m2, mutta äänestys hävisi niukasti 7-6. Enemmistömme siis murtui.
14.3.2012 lautakunta sai kaavaehdotuksen taas käsiteltäväkseen. Edelleen sama perusongelma: Kaava sallisi hypermarketit. Palaute kaavasta oli kriittistä ja tuki aiempia kantojamme. Koska aiemmat palautukset eivät olleet tuottaneet tulosta, tein perustellun hylkäysesityksen.
Hylkäysesitys voitti äänin 7-6. Hylkäyksen puolesta äänestivät lisäkseni kaksi demaria, perussuomalainen ja sitoutumaton, rkp ja keskusta.
Toinen erävoitto. Tosin tiedossa oli, että teknisen toimen johtaja Olavi Louko aikoo käyttää otto-oikeutta ja viedä asian kaupunginhallitukseen.
12.11.2012 kaupunginhallitus hyväksyi kaavaehdotuksen esitettäväksi valtuustolle. Vihreiden, demareiden ja rkp:n kannattama esitys päivittäistavarakaupan rajaamisesta 4000 k-m2 hävisi äänin äänin 8-5, 2 poissa.
10.12.2012 valtuustossa voimasuhteet kääntyivät: Valtuusto palautti kaavan äänin 34-31 uudelleen valmisteltavaksi siten, että päivittäistavarakaupan määrä rajataan 4000 k-m2. Kolmas erävoitto ja valtuuston päätöksen yli ei toimialajohtajakaan voinut enää kävellä.
Sitten oli välissä kuntavaalit ja uusi lautakunta ja valtuusto pääsivät vuorostaan tekemään päätöksiä.
23.1.2013 kaupunkisuunnittelulautakunta asetti yksimielisesti korjatun kaavaehdotuksen nähtäville. Päivittäistavarakaupan määrä oli rajattu valtuuston päätöksen mukaisesti 4000 k-m2.
Samaan aikaan toisaalla:
Uudenmaan liiton maakuntavaltuusto hyväksyi 20.3.2013 kokouksessaan 2. vaihemaakuntakaavan, joka korostaa keskustoja kaupan ensisijaisena sijoituspaikkana. Keskustojen ulkopuolelle voidaan sijoittaa vain sellaisia kaupan toimintoja, jotka eivät kilpaile keskustojen kanssa (esim. auto-, rauta-, huonekalu- ja puutarhakauppaa). Poikkeuksena on kuitenkin Espoon Lommila, jonne voidaan kaavan mukaan sijoittaa päivittäistavarakauppaa jopa 10 000 k-m2.
Esitimme päivittäistavarakaupan määrän rajaamista Espoon valtuuston päätöksen mukaisesti 4000 k-m2. Esityksemme hävisi äänin 16-28, 1 tyhjä, poissa oli peräti 32 maakuntavaltuutettua. Harmillinen takaisku.
29.5.2013 kaupunkisuunnittelulautakunnassa työ jatkui. Vihreät totesivat, että vaikka päivittäistavarakaupan määrä oli saatu rajattua, hanke uhkaa edelleen vakavalla tavalla Espoon keskuksen palveluita. Lautakunnan varapuheenjohtaja Kirsi Louhelainen (vihr.) esitti palautusta kokonaisrakennusoikeuden vähentämiseksi ja kaupallisten palveluiden rajaamiseksi selkeämmin tilaa vievään kauppaan. Palautus hävisi äänin 8-5, vihreiden esityksen takana olivat perussuomalaiset, sitoutumattomat ja keskusta. Demarit kääntyivät tässä kohtaa hankkeen kannattajiksi.
Sen jälkeen äänestettiin vielä hylkäyksestä, joka kaatui äänin 9-4, keskustan siirtyessä hankkeen kannattamaan esitystä.
16.12.2013 äänestettiin kaupunginhallituksessa. Uusimme kaupunkisuunnittelulautakunnassa tehdyt palautus- ja hylkäysesitykset, jotka hävisivät äänin 10-5, vihreiden esityksen puolesta äänestivät perussuomalaiset.
Niin kaava eteni uudestaan valtuustoon 27.1.2014. Tällä kertaa valtuusto äänesti perustellun hylkäysesityksemme kumoon selvin numeroin 57-16, 1 tyhjä.
Kuten osasimme odottaa, kaavasta valitettiin. Yllättäen ely-keskuksen valitus ei menestynyt, mutta kaava karahti vaalirahaan. Kaupunginhallituksen jäsen Markku Sistonen (sd.) oli saanut Hok-Elannolta ja Keskolta vaalitukea seminaarilippujen muodossa ja tämä teki hänestä hallinto-oikeuden mielestä esteellisen päättämään asiasta. Mielenkiintoinen ja tärkeä ennakkotapaus.
Maakuntakaavan muutos: Lähtötilanne uusiksi
Vaikka ely-keskuksen valitus ei oikeudessa menestynyt, on tilanne nyt maakuntakaavan osalta erilainen. Valmistelussa ei ole huomioitu sitä, että maakuntakaava on muuttunut sitten viime valtuustokäsittelyn. Ympäristöministeriön 30.10.2014 vahvistama 2. vaihemaakuntakaava ei salli hankkeen mukaista seudullista kauppaa Lommilaan.
Merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön merkinnän sisältö on muuttunut siten, että keskustatoimintojen ulkopuolella oleviin yksiköihin saa sijoittaa sellaista kauppaa, joka vaatii paljon tilaa, ei kilpaile keskustaan sijoittuvan kaupan kanssa ja jonka tyypillinen asiointitiheys on pieni. Merkinnän osoittamalle alueelle voidaan osoittaa sellaista merkitykseltään seudullista vähittäiskauppaa, joka kaupan laatu huomioon ottaen voi perustellusta syystä sijoittua myös keskusta-alueiden ulkopuolelle kuten auto-, rauta-, huonekalu-, puutarha- ja maatalouskauppaa.
Lommilan kauppakeskushanketta kuvataan esityslistatekstissä näin: ”Lommilan konsepti perustuu hypermarkettien sijoittumiselle alueelle, päivittäistavarakauppa sisältyy näihin yksiköihin. Palveluja täydentävät muotiin ja sisustukseen painottuvat tavaratalot sekä muut erikoiskaupat. Kauppakeskuksen tarjonta tulee painottumaan kodin sisustamiseen ja asumiseen liittyviin palveluihin, joka vahvistaa ja monipuolistaa Lommilan ympäristössä jo olemassa olevaa tarjontaa.” Tämän lisäksi on tulossa tilaa vaativan erikoistavarakaupan keskittymä.
Näyttää siis selvältä, että hanke ei ole maakuntakaavan mukainen.
Valtuuston päätös ja uusi valituskierros?
Kaava tuotiin kaupunginhallitukseen 28.9.2015 kokoukseen valtuuston kertaalleen hyväksymässä muodossa. Ensin äänestettiin Bymanin (sit.) palautuksesta ja sitten tekemästäni hylkäysesityksestä. Molemmat hävisivät äänin 10-3 (vihreät + Byman), 1 tyhjä (Guzenina, sd.) ja 1 poissa (Sistonen, sd.).
Ensi maanantaina on vuorossa valtuusto, jossa esitämme kaavan hylkäämistä. Tärkeimpänä perusteena edelleen se, että haluamme turvata Espoon keskusta-alueen kaupallisten palveluiden säilymisen ja kehittämisen. Kaavan mahdollistamalla rakennusoikeudella Lommilan kauppakeskuksesta tulisi pääkaupunkiseudun suurimpia. Se veisi käytännössä koko Espoon keskuksen kehittämispotentiaalin ja Lommilan alueesta syntyisi uusi erillinen seudullinen keskus palveluineen ja työpaikkoineen.
Ja lisäksi hylkäykselle on kaavalliset perusteet: Lommilan alueen yleiskaava ei mahdollista tilaa vievän kaupan keskittymää ja kaava on ylipäänsä vanhentunut. Uudistamistyö on käynnissä ja alueen kaupallisten palveluiden mitoitus, laatu ja vaiheistus tulee ratkaista yleiskaavassa, jonka tulee perustua tuoreeseen maakuntakaavaan.
Nyt on korkea aika myöntää, että Lommila on menneisyyden hanke vailla tulevaisuutta. Kaupan ala on suuressa murroksessa ja Espoon keskuksen kaupallisten palvelujen tulevaisuus on syytä suunnitella uudelta pohjalta tulevaisuuteen katsoen.