Valtuusto käsitteli tänään poikkihallinnollisten kehitysohjelmien seurantaa. Käytin puheenvuoron kahdesta tärkeästä asiasta: Kestävästä kehityksestä ja avoimuudesta. Tässä puheenvuoroni, johon kiteytyy iso osa niistä asioista, joiden takia olen mukana politiikassa.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
kiitos ohjelmaryhmien puheenjohtajille ohjelmien keskeisten saavutusten esittelystä. Kiinnitän huomiota kahteen ohjelmaan, jotka ovat molemmat kaupunginjohtajan omistamia: Kestävä kehitys ja Osallistuva Espoo.
Kestävä kehitys -ohjelmassa on uskallettu lähteä ajattelemaan isosti ja tekemään strategista johtamista kestävän kehityksen kaupunkitasoisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Ilmastonmuutoksen torjunta on otettu ohjelman kautta vahvemmin koko kaupungin tehtäväksi ja velvollisuudeksi. Länsimetron kehityskäytävään on vahvasti liitetty kestävän kehityksen tavoitteet. Esimiesten kestävän kehityksen osaamista vahvistetaan.
Kiitos pj. Sirpa Hertellille ja koko ryhmälle ansiokkaasta työstä.
Kuten Mari Nevalainen omassa puheessaan totesi: Myös osallistuva Espoo -ohjelmassa on asetettu todella vaativa kaupunkitasoinen tavoite: Tehdä Espoosta Suomen toimivin demokratia
Valitettavasti toimenpiteet eivät uskottavasti johda kohti tavoitteen toteutumista.
Myös tarkastuslautakunta on kiinnittänyt tähän huomiota havainnoissaan vuodelta 2014:
”Osallistuva Espoo -ohjelmassa kuvataan lainsäädäntöön perustuvia kuntalaisten osallistumisoikeuksia. Kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksia lisäävät keinot ja kehittämistoimet ohjelmasta kuitenkin puuttuvat.”
Tästä huolimatta seurantaraportissa todetaan Toimiva päätöksenteko -hyötytavoitteen osalta, että Espoossa osallistumistapoja on paljon, välineet ovat hyvät ja lähidemokratiaa tulee edelleen kehittää – ilman konkreettisia projekteja tai tavoitteita.
Tämä ei vastaa sitä tavoitetasoa, joka ohjelmalle asetettiin. Uskon, että pystymme parempaan. Ja tiedän, että sitä asukkaat meiltä odottavat.
Valitettavasti törmäämme jatkuvasti tilanteisiin, jossa kaupungin toimet tulevat asukkaille yllätyksenä ja järkytyksenä ja he kokevat etteivät ole voineet eivätkä voi vaikuttaa. Ja meille luottamushenkilöille tulevassa palautteessa vedotaan poikkeuksetta kaupungin strategiaan, jonka mukaan Espoo on vastuullinen ja inhimillinen edelläkävijäkaupunki, jossa espoolainen voi aidosti vaikuttaa.
Hyvät valtuutetut,
Asukasfoorumien kehittäminen tai äänestysaktiivisuuden seuraaminen ei riitä, tarvitaan systemaattisempaa ja strategisempaa kehittämistyötä ja innovatiivisia uusia ideoita, jotta asukkaat saadaan aidosti mukaan ja päätöksenteko avoimeksi. Kehitystyöhön kannattaa osallistaa myös asukkaat.
Kyse on myös paljon puhutusta luottamuksesta. Osallistuva Espoo edellyttää päätöksenteon avoimuutta ja luottamushenkilöiden osallisuutta. Kun päätöksenteko toimii, siitä on helppo viestiä asukkaille. Kun päätöksenteko on avointa, asukkaat saavat vaivatta tarvitsemansa tiedot ja kokevat voivansa vaikuttaa.
Paljon hyvää jo tehdään, mutta se hyvä jää helposti huomaamatta, jos isoissa linjoissa kompastellaan. Esimerkiksi Suvelan osallistuvan budjetoinnin kokeilu asukaspuiston suunnittelussa ja nuorten ManiMiitti, jossa nuoret pääsevät vaikuttamaan nuorisotilojen rahankäyttöön, ovat tästä rohkaisevia esimerkkejä.
Kunnat ja kuntakonsernit ovat muutoksen tilassa. Miten saadaan asukkaat aidosti osallisiksi kaupungin toiminnasta. Tässäkin Espoon soisi olevan edelläkävijä. Pelkkä lähipuistojen kunnostus ei riitä, vaikka tärkeää onkin.
Kaupunginjohtaja on sanonut hyvin, että onnistumme siinä, missä asukkaat saadaan mukana. Olen tästä aivan samaa mieltä. Siksi meidän pitää olla parempia niin asukkaisiin, kumppaneihin kuin kolmanteen sektoriin päin.
Valtuustokautta on vielä reilusti jäljellä, joten Osallistuva Espoo -ohjelmaryhmä ehtii vielä ottaa tarkastuslautakunnan huomion todesta ja lisätä ohjelmaan asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksia lisääviä keinoja ja kehittämistoimia.
Kannattaa myös hakea hyviä esimerkkejä muista kaupungeista ja viestiä aktiivisesti kuntalaisille siitä mitä tehdään.