Viime viikonloppuna kymmenet tuhannet lapset ja aikuiset marssivat ilmastonmuutoksen pysäyttämisen puolesta Helsingissä. Kiersin samaan aikaan vaalitilaisuuksissa Espoossa, mutta olin vahvasti hengessä mukana.
Vaikka ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta on ollut tiedeyhteisössä yksimielisyys jo pitkään, tilanteen vakavuus on noussut laajaan tietoisuuteen vasta viime syksynä kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n raportin myötä. Se näkyi ja kuului jo edellisellä ilmastomarssilla, joka keräsi raportin herättämänä mukaan suuren joukon suomalaisia.
Myös vaalikentillä muutos on näkynyt: koskaan ennen ihmiset eivät ole tulleet näin aktiivisesti, kiinnostuneina ja huolestuneina, kysymään ja keskustelemaan metsänhoidosta, sähköautoista, ydinvoimasta tai lihaverosta. Monet kannattavat nopeiden ja omaankin elämään vaikuttavien keinojen käyttöönottoa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Toiset kritisoivat sitä, miksi Suomen pitäisi toimia, kun suuret saastuttajamaat kuten Kiina eivät sitä tee.
Nyt tarvitaan määrätietoisia ja kunnianhimoisia tekoja ilmastopäästöjen vähentämiseksi, niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti. Suomesta on tehtävä hiilineutraali jo vuoteen 2030 mennessä. Sen jälkeen on päästävä tilanteeseen, jossa Suomen hiilipäästöt ovat negatiiviset (hiiltä sitoutuu tai sidotaan enemmän kuin päästetään ilmakehään). Suomen on näytettävä esimerkkiä ja vaadittava määrätietoisia toimia myös kansainvälisissä neuvottelupöydissä.
On totta, että Suomen päästöt ovat maailman mittakaavassa pienet. Suomi voi kuitenkin korkeasti koulutettuna ja korkean osaamisen maana toimia edelläkävijänä ilmastoviisaiden ratkaisujen kehittäjänä. Se tuo meille myös uusia liiketoiminta- ja vientimahdollisuuksia. Samalla pitää huolehtia siitä, että ilmastonmuutoksen torjuntakeinot toteutetaan sosiaalisesti kestävällä tavalla.
Kyse on koko ihmiskunnan tulevaisuudesta. Kansainvälisen IPCC:n raportti kuvasi tilanteen vakavuuden, mutta loi myös toivoa: ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen kriittiseen 1,5 asteeseen on mahdollista, mutta toimiin on ryhdyttävä heti.
Yksi pysähdyttävimmistä kohtaamisista näiden vaalien alla oli keskustelu iäkkään miehen kanssa juna-asemalla aamuruuhkassa. Hän näki ilmastonmuutoksen ihmiskunnan yhteisenä vihollisena, joka yhdistää kansakunnat tekemään yhdessä työtä sen voittamiseksi. Tämä oli minusta viisas ja tulevaisuuteen katsova ajatus paljon elämää nähneeltä ihmiseltä. Se pitää sisällään ajatuksen siitä, että me olemme vastuussa tämän maapallon säilyttämisestä elinkelpoisena lapsillemme ja lapsenlapsillemme.
Ilmastokriisi ratkaistaan suurelta osin kaupungeissa. Pitkän linjan kokeneena kuntapäättäjänä olen valmis laittamaan itseni kansanedustajana likoon kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi. Lue lisää tavoitteistani täältä.