Kuntapolitiikassa totuin dokumentoimaan työtäni raportoimalla blogissani jokaisesta kaupunginhallituksen ja sen tila- ja asuntojaoston kokouksesta. Nämä blogit ovat toimineet myös julkisena arkistona siitä, mitä olen tehnyt ja saanut aikaan.
Eduskuntatyön alettua, olen miettinyt, mikä olisi toimiva tapa raportoida tästä työstä. Eduskunnassa asiat rullaavat usean kokouksen päivävauhdilla. Jokaisesta kokouksesta raportointi ei olisi mielekästä eikä edes mahdollista. Ja moni asia etenee myös virallisten kokousten ulkopuolella.
Jotta työstäni jäisi jälki ja syntyisi arkistoa johon voi palata myöhemmin, päätin kokeilla viikkoraportteja. Tarkoitus on tiivistää niihin viikon tärkeimmät päätökset ja vaikuttamisen paikat. Raporttien kautta kiinnostuneet voivat seurata tekemisiäni.
Mieluusti otan vastaan palautetta raporttien kehittämiseksi. Tässä ensimmäinen viikkoraportti, olkaa hyvä.
Maankäyttö- ja rakennuslain uudistus etenee
Maankäyttö- ja rakennuslain uudistus käynnistettiin viime hallituskaudella ja tämän hallituksen on tarkoitus viedä se maaliin. Valmistelua jatketaan parlamentaarisessa ohjausryhmässä, jossa edustan vihreitä. Ryhmä kokousti 1.10.
Kun valmistelu on käynnissä, on hieman haastavaa hypätä kelkkaan kesken matkan. On myös niin, että nyt kun hallitus on vaihtunut, pitää nykyisillä hallituspuolueilla olla mahdollisuus arvioida valmistelun tuloksia suhteessa omiin ja hallitusohjelman tavoitteisiin.
Hallitusohjelmaan kirjasimme uudistuksen päätavoitteiksi ilmastonmuutoksen torjunnan ja luonnon monimuotoisuuden vahvistamisen. Nämä tavoitteet on nyt kirjattava pykäliksi lakiin.
Uudistuksen keskeinen lähtökohta on ollut kaavoituksen sujuvoittaminen. Se on toki tärkeä tavoite, mutta ei saa tarkoittaa sitä, että tingittäisiin kokonaisvaltaisesta suunnittelusta ja eri tahojen vaikutusmahdollisuuksista.
Iso kysymys on, vähennetäänkö kaavatasoja. Nyt meillä on maakuntatason maakuntakaava sekä kuntien sisällä yleiskaava ja asemakaava. Esillä on ollut vaihtoehto, että kuntien yleiskaavasta luovuttaisiin ja jatkossa olisi vain yksi kuntakaava. Sen lisäksi tulisi useamman kunnan yhteinen kaupunkiseutukaava, joka olisi vapaaehtoinen.
Hallitusohjelmaan kirjasimme, että kaavahierarkia säilytetään. Suhtaudun skeptisesti siihen, että yksi kuntakaava toimisi suurissa kasvukaupungeissa. Yhdellä kaavalla kestävän yhdyskuntarakenteen ohjaaminen olisi hankalaa. Tämä on myös valmistelussa tunnistettu. Kaupunkiseutukaava puolestaan on ongelmallinen, koska ei ole olemassa valmista useamman kunnan muodostamaa organisaatiota valmisteluun ja demokraattiseen päätöksentekoon.
Toinen paljon keskustelua herättänyt kysymys on maanomistajan oikeus saattaa kaava vireille. Tätä pitää vielä pureskella tarkemmin.
Hallitusohjelmaan kirjasimme, että kuntien kaavamonopoli säilytetään. Pidän tärkeänä, että kunnalla säilyy suvereeni oikeus kaavojen hyväksymiseen ja näin kokonaisuuden hallitsemiseen. Jo ilmastotavoitteiden toteuttaminen edellyttää maankäytön ohjaamista kaavoituksen keinoin.
Seuraavaksi on tarkoitus pyytää laajasti eri tahojen kommentteja esillä oleviin vaihtoehtoihin ja pyytää myös puolueiden näkemyksiä asiaan. Kyse on niin mittavasta muutoksesta, että sitä on syytä valmistella avoimesti ja jo varhaisessa vaiheessa eri tahoja kuullen.
Työ pyöräilyn edistämiseksi jatkuu niin Espoossa kuin eduskunnassa
Olen kuntapolitiikassa tehnyt paljon töitä Espoon pyöräilyolosuhteiden parantamiseksi. Siksi ilahdutta erityisesti, että hallitus panostaa ensi vuoden talousarviossa 24,5 miljoonaa euroa kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen.
Pyöräliitto järjesti 1.10. varsin informatiivisen ja antoisan pyöräliikenneillan liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenille. Osallistuin varajäsenen ominaisuudessa. Tilaisuudessa saatiin tiivis ajankohtaiskatsaus pyöräliikenteen tilasta, hyödyistä ja edistämismahdollisuuksista. Tilaisuuden päätteeksi päästiin vielä testaamaan Helkaman kotimaisia sähköpyöriä.
Monissa kaupungeissa ja kunnissa tehdään jo hyvää työtä pyöräilyn edistämiseksi ja sitä työtä valtion kannattaa tukea. Merkittävä osuus valtion rahasta kannattaa käyttää jakamalla investointiavustuksia kaupungeille ja kunnille paremman pyöräilyifran rakentamiseen. Tuella on tärkeä merkitys hankkeiden vauhdittamisessa ja kunnat laittavat itse niihin merkittävästi avustusta suuremman summan.
Viikonloppuna osallistuin vielä Pyöräliiton VeloFInland seminaariin, joka järjestettiin Espoon Otaniemessä. Ehdin olla mukana vain osan aikaa, mutta sekin inspiroi: saimme kuulla hyviä esimerkkejä laadukkaan ja houkuttelevan pyöräinfran rakentamiseksi. Esimerkiksi Norjassa on panostettu pyöräteiden opastukseen. Tästä Oulu on jo ottanut mallia. Pyöräbaanoille on tärkeää saada selkeät suunnitteluohjeet, jotta kaikissa kaupungeissa ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Erityisen hienoa kuulla kokemuksia maahanmuuttajanaisten opettamisesta pyöräilemään. Pyöräily on myös mitä parasta kotouttamista.
Summauksena vielä kiitos Pyöräliitolle ansiokkaasta vaikuttamistyöstä pyöräliikenteen edistämiseksi. Jatketaan hyvää yhteistyötä.
Laki kevytautoista uusiksi EU:n huomautusten takia – syynä turvallisuus
Eduskunta käsitteli viikon mittaan edellisen hallituksen vahvistamaa lakiuudistusta kevytautoista. Lain piti tulla voimaan 1.11. Uuteen käsittelyyn jouduttiin, koska EU on antanut laista Suomelle huomautuksia. Laista on tehty EU:lle myös lukuisia kanteluja.
Kevytautot ovat tavallisia henkilöautoja, joiden nopeutta rajoitetaan niin, että niillä voi ajaa korkeintaan 60 km/h. Kevytautoja voisivat ajaa jo 15-vuotiaat ilman auton ajoon oikeuttavaa ajokorttia.
Ongelmana on turvallisuus. EU katsoo, että kevytautoja ei saisi ajaa traktorikortilla, vaan kevytautot on katsottava moottoriajoneuvoiksi. Tämä on minusta perusteltu kanta. On pelottava ajatus, että 15-vuotiaat pääsisivät tavallisen auton rattiin ilman autokoulua ja ajokorttia.
Vihreät vastustivat kevytautolakia viime kaudella, kun sitä säädettiin, keskeisenä perusteena juuri liikenneturvallisuus. Sekä se, että jo silloin tiedettiin lain olevan ristiriidassa EU-lainsäädännön kanssa. On valitettavaa, että lainsäädäntöä tehdään tällaisista lähtökohdista ja ongelmia joudutaan korjaamaan jälkikäteen.
Hallitus päätyi tässä tilanteessa esittämään laille vuoden lykkäystä, jotta ongelmakohdat ehditään käydä huolella läpi. Vihreiden ryhmä päätyi tukemaan tätä hallituksen kantaa, mutta tuomme kyllä kriittiset näkökulmat itse lakiin esiin seuraavissa käsittelyvaiheissa.
Liikenne- ja viestintävaliokunnan varajäsenenä olin perjantaina valiokunnassa hyväksymässä mietintöä ja täysistunnossa varmistamassa, että vihreät kannat tulivat keskustelussa esiin.
Eduskunnan enemmistö on käytyjen keskustelujen perusteella kevytautojen kannalla. Moni käytti perusteena sitä, että kevytautot ovat nykyisiä mopoautoja turvallisempia.
Ymmärrän nuorten liikkumisen haasteet harvaan asutulla maaseudulla, mutta meidän täytyy siitä huolimatta varmistaa, ettei tehdä liikenneturvallisuutta vaarantavia lakeja. Toinen näkökulma on, että liikenteen ilmastopäästöjen alentamiseksi meidän täytyy pikemminkin hillitä yksityisautoilua. Siksi en lähtisi ratkomaan harvaan asuttujen seutujen nuorten liikkumisen ongelmia lainsäädännöllä, joka mahdollistaisi autolla ajon nuorille myös kaupungeissa, joissa liikkumiselle on muitakin vaihtoehtoja.
Välikysymyskeskustelu työllisyydestä ja taloudesta – hallitus sai luottamuksen
Hallituksen luottamusta mitattiin ensimmäisen kerran, kun Kokoomus teki 20.9. välikysymyksen hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikasta. Hallitus vastasi välikysymykseen 1.10. täysistunnossa ja hallituksen luottamuksesta äänestettiin 4.10. Hallitus sai odotetusti luottamuksen selvin numeroin.
Välikysymyksessä Kokoomus kritisoi hallitusta siitä, että se lisää menoja vailla varmuutta lisätuloista ja halusi tietää, millä konkreettisilla keinoilla hallitus aikoo päästä 75 prosentin työllisyystavoitteeseen.
En ehtinyt muiden kokousten takia osallistua välikysymyskeskusteluun. Pidän aika erikoisena, että välikysymys tehtiin hallituksen toimittua vasta kolme kuukautta (johon sisältyy kesäloma-aika). Tavoitteet toki ovat kovia, mutta työtä niiden eteen tehdään vakavalla mielellä.
Meille Vihreille olennaisen tärkeää, että työllisyystavoitteen rinnalla pidetään vahvasti mukana kunnianhimoinen tavoite tehdä Suomesta hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Ilmastokriisin torjunta on ihmiskunnan kohtalon kysymys, jossa Suomella voi olla ratkaisijan rooli. Ja se voi poikia myös uusia työpaikkoja ja vientimahdollisuuksia.
Keskustelu taloudesta ja työllisyydestä jatkuu ensi viikolla, kun käsittelyyn tulee tämän hallituksen ensimmäinen talousarvio.