Kaivoslaki NYT -kansalaisaloite on saapunut eduskunnan käsittelyyn. Lähetekeskustelussa käyttämäni puheenvuoro löytyy postauksen lopusta.
Lakialoitteen allekirjoitti liki 60 000 kansalaista. Sen takana on useita kaivoksia vastustavia kansanliikkeitä ja kansalaisia, jotka ovat tehneet asian eteen valtavan määrän vapaaehtoistyötä. Lämmin kiitos kaikille tärkeään työhön osallistuneille!
Kansalaisaloitteen suosio osoittaa, että kaivostoiminta ei ole Suomessa kestävällä tolalla. Se uhkaa arvokkaita luontokohteita, ympäristöä ja muita elinkeinoja. Lisäksi rahat kaivosten tuotoista valuvat ulkomaisille kaivosfirmoille, ja pahimmillaan vastuu jälkisiivouksesta jää valtion kustannettavaksi.
Näin ei voi jatkua, siksi kaivoslaki on uudistettava viipymättä. Asian valmistelu on työ- ja elinkeinoministeri Katri Kulmunin vastuulla.
Kansalaisaloitetta on helppo kannattaa, koska se on todella huolellisesti laadittu. Vihreiden 3.4.2018 julkaistu kaivosavaus on myös aloitteen kanssa hyvin samoilla linjoilla. https://www.vihreat.fi/kaivoslaki
Kaivoslain uudistuksen keskeiseksi lähtökohdaksi on otettava, että maa- ja kallioperän mineraalivarannot ovat yhteistä omaisuuttamme. Yhteiskunta voi sallia kaivosyhtiöille niiden käyttämisen riittävää korvausta vastaan, kun lupaehdot täyttyvät. Korvaus voidaan toteuttaa esimerkiksi kaivosverolla. Todella ihmettelen, ettei näin ei ole jo nyt.
Kaivoslain uudistuksessa tulee varmistaa, että mineraaleja hyödynnetään ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Kaivosluvan tulee aina perustua laajaan kokonaisharkintaan. Lupa tulee siis myöntää vain silloin kun toiminnasta on enemmän hyötyä kuin haittaa koko yhteiskunnalle, mukaan lukien muut elinkeinot ja ympäristö. Kaivoshankkeen vaikutukset on arvioitava kattavasti ja huolella, huomioiden myös toisiaan lähellä sijaitsevien kaivoshankkeiden yhteisvaikutukset.
Kunnilla ja maakunnalla pitää olla oikeus kieltää malminetsintä ja kaivostoiminta alueellaan. Saamelaisten kulttuuriin ja elinkeinoihin liittyvä itsehallinnollinen asema on turvattava laissa. Myös maanomistajalla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa malminetsintään ja kaivostoimintaan omistamallaan maa-alueella.
Luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet on yksiselitteisesti rajattava kaivostoiminnan ulkopuolelle.
On käsittämätöntä, että malminetsintää saa ylipäänsä tehdä luonnonsuojelualueilla. Kaivosta ei tule voida perustaa myöskään luonnonsuojelualueen tai kansallispuiston läheisyyteen siten, että toiminnasta kohdistuu alueille haittaa.
Kaivosyritysten vastuu ympäristöstä ja ihmisistä tulee taata sekä kaivoksen toimiessa että sen sulkemisen jälkeen. Kaivosten jätevedet eivät saa saastuttaa vesistöjä. Vesistöjen, ympäristön ja terveydensuojelu tulee taata riittävän tiukoilla ympäristöluvilla. Valvonnan ja riittävien lupaehtojen takaamiseksi kaivosviranomaisen, ympäristöviranomaisen ja muiden viranomaisten vastuunjakoa on selkeytettävä.
Yritysten on vastattava kaivosten sulkemisen kustannuksista. Esimerkiksi kaivosrahastolla voidaan varmistaa, ettei kaivosten asianmukainen sulkeminen, ympäristön puhdistaminen ja muu alueen ennallistaminen kaadu yhteiskunnan ja veronmaksajien niskaan.
On selvää, että Suomessa tarvitaan vastuullista kaivostoimintaa, jotta saamme kestävästi arvokkaita metalleja esimerkiksi akkuteollisuuden tarpeisiin. Kaivosten perustaminen Suomeen on siis kaivoslain uudistamisen jälkeenkin mahdollista, kun ne toimivat ympäristön, ihmisten ja talouden kannalta kestävällä tavalla. Uusiin kaivoshankkeisiin tulee ryhtyä tarkkaa harkintaa käyttäen ja niiden kokonaiskestävyys huomioiden.
Samalla on ensiarvoisen tärkeää, että parannamme määrätietoisesti metallien ja muiden raaka-aineiden kierrätystä ja satsaamme uusiin teknologioihin, jotta neitseellisten raaka-aineiden tarve voidaan minimoida. Kaivosteollisuudelle on asetettava selkeät kiertotalousvelvoitteet.
********************
Arvoisa puhemies,
Kaivoslaki Nyt on erittäin tärkeä ja huolella valmisteltu kansalaisaloite, joka kirittää ja sparraa hallitusta kaivoslain uudistamisessa.
Kiitos kaikille aloitteen puolesta töitä tehneille ja sen allekirjoittaneille todella tärkeästä työstä suomalaisen luonnon ja kestävän kaivostoiminnan puolesta.
Noin kuudesosa Suomen pinta-alasta on kaivosyhtiöiden varauksessa. Varauksista 10% sijaitsee Natura-alueilla. Suomen kaivosteollisuus louhii maaperää vuodessa 124 miljoonaa tonnia.
Tästä vain vajaa viidesosa päätyy jatkojalostukseen.
Puhumme teollisuudenalasta, jolla on todella mittavia ympäristövaikutuksia. Alasta, joka väärässä paikasta ja vastuuttomasti toteutettuna tuhoaa luontoa ja haittaa merkittävästi ihmisten elämää ja elinkeinojen harjoittamista.
Tällä hetkellä kaivosten ekologisten, taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten arviointi ei ole kattavaa, eikä kaivostoiminnan valvonta riittävää.
Siksi kaivoslaki on uudistettava viipymättä.
Arvoisa puhemies,
Suomessa tarvitaan tulevaisuudessakin vastuullista kaivostoimintaa, jotta saamme kestävästi arvokkaita metalleja esimerkiksi akkuteollisuuden tarpeisiin.
Kaivostoiminnan edellytyksenä tulee kuitenkin olla, että siitä on yhteiskunnalle, ympäristölle, ihmisille ja elinkeinotoiminnalle enemmän hyötyä kuin haittaa. Uusiin kaivoshankkeisiin tulee ryhtyä tarkkaa harkintaa käyttäen ja niiden kokonaiskestävyys huomioiden.
Ensiarvoisen tärkeää on, että lisäämme kiertotaloutta kaivosteollisuudessa: on parannettava määrätietoisesti metallien ja muiden kaivannaisten kierrätystä ja panostettava uusiin teknologioihin, jotta neitseellisten raaka-aineiden tarve voidaan tulevaisuudessa minimoida tarpeen kasvaessa.
Kaivosteollisuudelle on asetettava selkeät kiertotalousvelvoitteet.
Arvoisa puhemies,
Pidän kansalaisaloitteen tapaan kaivoslain uudistuksen tärkeänä lähtökohtana sitä, että Suomen maaperän kaivosmineraalit osoitetaan yhteiskunnan omaisuudeksi. Uusiutumattomien luonnonvarojen tulee kuulua yhteiskunnalle, ei sille yritykselle, joka ne ensimmäiseksi löytää.
Kuntien, maanomistajien ja saamelaisten itsemääräämisoikeus omista alueistaan on turvattava lakiuudistuksessa.
Toinen tärkeä lähtökohta on malminetsinnän ja kaivostoiminnan lopettaminen luonnonsuojelualueilla, niiden välittömässä läheisyydessä sekä paikoilla, joiden luontoarvot ovat sellaiset, että edellytykset luonnonsuojelualueen perustamiselle ovat olemassa.
Lainsäädännöllä on myös varmistettava, ettei ympäristövahinkojen korjaaminen jää yhteiskunnan vastuulle esimerkiksi kaivostoimijan joutuessa konkurssiin.
Arvoisa puhemies,
Kaivosten turvallisuus ja ympäristöllinen kestävyys tulee taata riittävän tiukoilla ympäristöluvilla ja valvonnalla.
Kaivoslupia ei pidä myöntää ennen asianmukaista ympäristövaikutusten arviointia. Emme halua enää yhtään Talvivaaraa tai pienempääkään ympäristökatastrofia.
Nostan esiin vielä yhden näkökulman kaivosten ympäristövaikutuksiin liittyen:
On ongelmallista, että viranomaiset kieltäytyvät liikesalaisuuden suojaan vedoten julkistamasta kaivoshankkeisiin liittyvää, oleellisesti ympäristövaikutuksia koskevaa tietoa.
Lain mukaan julkisuuslaissa määritellyn liikesalaisuuden suoja joutuu väistymään, jos liikesalaisuuden suoja vaarantaa tai heikentää yleistä etua, kuten ympäristönsuojelua.
EU:n ympäristödirektiivi rajoittaa konkreettisesti ja yksiselitteisesti liikesalaisuuden soveltamisalaa suhteessa ympäristötietoon. Edelleen Euroopan unionin tuomioistuimen mukaan ympäristötiedon pitää olla julkista, koska kansalaisilla pitää olla mahdollisuus valvoa ympäristönsuojelua koskevien toimien ja päätösten oikeellisuutta.
Kansalaisten ja osallisten vaikutusmahdollisuuksien kannalta on kestämätön tilanne, jos osa ympäristönsuojelua koskevista tiedoista on salaisia.
Tämän asian selventämiseksi olen jättämässä kirjallisen kysymyksen kaivoshankkeiden ympäristövaikutuksiin liittyvien tietojen julkisuudesta.
Arvoisa puhemies,
Kaivoslaki on uudistettava viipymättä. Ministeri Kulmuni totesi puheenvuorossaan, että asia on tulossa eduskuntaan ensi vuonna. On myös tärkeää, että kaivoslainsäädäntöä tarkastellaan kokonaisuutena, kuten ministeri Mikkonen täällä totesi.
Muun muassa luonnonsuojelulain uudistuksen yhtymäkohdat kaivoslainsäädäntöön on perattava huolella.