Istuntovapaa viikko toi kaivatun hengähdystauon hektiseen kokousrumbaan. Oli aikaa käydä läpi sähköposteja, suunnitella avustajan kanssa tulevien viikkojen töitä ja hoitaa rästiin jääneitä tapaamisia. Viikkoon mahtui myös kuntapolitiikkaa.
Kuntapolitiikkaa Espoossa: kehitysohjelmien työpaja ja kaupunginjohtajan talouarvioesitys
Toimin Espoossa Osallistuva Espoo -ohjelmaryhmän varapuheenjohtajana. Poikkihallinnollisia kehitysohjelmia on neljä: Hyvinvoiva Espoo, Kestävä Espoo, Innostava ja elinvoimainen Espoo sekä Osallistuva Espoo. Ohjelmien avulla kehitetään uudenlaisia toimialarajat ylittäviä tapoja toteuttaa kaupungin strategian keskeisiä tavoitteita.
Keskiviikkona järjestettiin ohjelmaryhmien yhteinen seminaari, jonka aiheena oli YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Niitä on yhteensä 17.
Tavoitteiden tarkoituksena on ohjata maailman kehitysponnisteluja vuoteen 2030 asti. YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma (Agenda2030) tähtää äärimmäisen köyhyyden poistamiseen sekä kestävään kehitykseen, jossa otetaan ympäristö, talous ja ihminen tasavertaisesti huomioon.
Espoo on ensi vaiheessa sitoutunut etsimään kestäviä ratkaisuja erityisesti tavoitteisiin: 4 Hyvä koulutus, 9 Teollisuus, innovaatiot ja infrastruktuuri sekä 13 Ilmastoteot.
Espoo kutsuttiin kesällä 2018 YK:n kestävän kehityksen globaaliin edelläkävijäkaupunkien ohjelmaan ”SDG Cities Leadership Platform” 24 muun kaupungin kanssa. Ohjelmaan valitut kaupungit ovat sitoutuneet saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteet jo vuoteen 2025 mennessä. Tavoitteena on kehittää ratkaisuja, tuotteita ja palveluja, joilla voidaan ratkaista kestävään kehitykseen liittyviä haasteita globaalisti.
On hienoa, että Espoo on vahvasti sitoutunut kestävän kehityksen edistämiseen niin paikallisesti kuin globaalisti. Se edellyttää koko kaupunkikonsernin vahvaa sitoutumista. Pelkästään poikkihallinnollisten ohjelmien työllä se ei onnistu.
Osallistuva Espoo -ohjelmaryhmän keskeisenä tavoitteena ja onnistumisen tärkeänä mittarina pidän sitä, miten hyvin espoolaiset luottavat kaupungin päätöksentekoon ja miten hyvin kokevat pääsevänsä osallistumaan ja vaikuttamaan. Asukkaiden osallisuus liittyy myös useisiin YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin.
Työn alla on dokumentti Osallisuuden kulmakivet, jonka kautta toivottavasti saamme luotua tähän toimivia käytöntöjä. Tällä hetkellä moni kaupunki on lähidemokratia- ja osallisuustyössä Espoota edellä, vaikka paljon hyvää meilläkin tehdään.
Kyse on lopulta paljolti kaupungin työntekijöiden osaamisesta ja resursseista. Asukasvaikuttamista ei voi jättää vain asukkaiden vapaaehtoistyön varaan. Paikallisten asukasyhdistysten ja toimijoiden osaaminen ja paikallistuntemus kannattaa kuitenkin hyödyntää.
Torstaina kaupunginjohtaja julkisti talousarvioehdotuksensa. Talousarvion valmistelua on varjostanut epätietoisuus Espoon verotulojen kehityksestä.
Yhdyn kaupunginjohtajan näkemykseen siitä, että on saatava parempi yhteinen käsitys valtion kanssa siitä, mistä verotulojen lasku johtuu: kuinka suurelta osin on kyse verokortti- ja tulorekisteriuudistuksista ja mikä merkitys on suhdanteilla. Huolestuttavaa on, että verotulot eivät näytä nousevan, vaikka työllisyystilanne paranee.
Espoo velkaantuu vauhdilla, kun kaupunki kasvaa ja investointipaineet ovat kovat. Tällä hetkellä näyttää siltä, että valkantuminen taittuisi vasta vuonna 2026. Espoon tulot koostuvat pääosin veroista. Verotulontasausta Espoo maksaa muualle Suomeen noin 200 miljoonaa euroa vuosittain.
On tärkeää, että kasvukaupunkien ahdinko ymmärretään myös hallituksessa ja eduskunnassa. Siksipä vastuu painaa nyt myös hallituspuolueen edustajana.
Kaupunginjohtajan talousarvioesitys sisältää vaikeita leikkauksia palveluihin, joten ennakoin tiukkoja neuvotteluja. Vihreiden ryhmässä kokoamme omat neuvottelutavoitteemme ensi viikon aikana. Mehän yritimme helpottaa ahdinkoa esittämällä maltillista 0,25 prosenttiyksikön veronkorotusta, mutta esitys ei menestynyt.
Ilmastokeskustelu A-Talkissa
Sain lyhyellä varoitusajalla kutsun edustamaan vihreitä A-Talkin ilmastokeskusteluun torstai-iltana. Aiheina olivat liha, liikenne ja energiantuotanto. Kanssani keskustelemassa olivat Anne Kalmari (kesk), Saara-Sofia Sirén (kok) ja Sheikki Laakso (ps).
Korostin, että me vihreät teemme kaikkemme, että hallitus torjuu ilmastokriisiä tosissaan ja tekee Suomesta hiilineutraalin 2035 mennessä. Päästöjä on leikattava nopeasti kaikilla sektoreilla. Seuraavat askeleet sovitaan ensi vuoden alussa hallituspuolueiden ilmastokokouksessa.
Lihakeskustelulla rakennettiin vastakkainasettelua Vihreiden ja Keskustan välille. Totesin muutamaan kertaan, että kasvisruoka on tutkitusti liharuokaa vähäpäästöisempi vaihtoehto – olipa kyse koti- tai ulkomaisista kasvikunnan tuotteista.
Kyse ei kuitenkaan siitä, että olisimme kieltämässä lihan kenenkään lautaselta. Vaan siitä, että kotimaisen kasviproteiinien tuotantoa on lisättävä ja tehtävä kasvispainotteinen ja vaihtoehto politiikkatoimin houkuttelevaksi ja edulliseksi. Pidän tärkeänä, että Suomessa tuotetaan ruokaa tulevaisuudessakin. Siksi maatalouden päästöjen vähentäminen ja rakennemuutos on toteutettava hallitusti.
Liikenteen päästöjen puolittamiseksi vuoteen 2030 mennessä tarvitaan useita keinoja: liikennejärjestelmän kehittämistä, liikkumistarpeen vähentämistä, joukkoliikenteen vahvistamista, kävelyn ja pyöräilyn edistämistä sekä vähäpäästöisempiä autoja kuten sähkö- ja biokaasuautoja. Eri puolella Suomea toimivat erilaiset ratkaisut.
Ohjelmassa puhuttiin myös turpeesta. Totesin, että turpeen poltosta luopumiseen tarvitaan selkeät askelmerkit samaan tyyliin kuin kivihiilen käytölle asetettu takaraja. Turve on fossiilinen polttoaine, jonka päästöt ovat kivihiilen luokkaa. Turpeen käyttö puolitetaan hallitusohjelman mukaan vuoteen 2030 mennessä. Vihreät ovat valmiita etenemään nopeamminkin. Turpeen verotusta on tarkasteltava energiaverouudistuksen yhteydessä ensi vuonna.
Korostin myös, että haluamme reilun muutoksen, eli että siirtyminen kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa tehdään heikentämättä pienituloisten asemaa. Siksi hallitus nostaa ensi vuonna perusturvan tasoa ja keventää pieni- ja keskituloisten verotusta.
Asukasliiton seminaarissa kertomassa hallituksen asuntopolitiikasta
Viikonloppuna matkasin Jyväskylään Asukasliiton valtakunnalliseen seminaariin kertomaan hallitusohjelman asuntopoliittisista linjauksista. On aina kiinnostavaa päästä keskustelemaan asuntopolitiikasta eri näkökulmista. Tällä kertaa yleisö oli suurelta osin järjestöaktiiveja ja Helsingin kaupungin asunnot Oy:n asukasdemokratiassa mukana olevia. Keskusteluissa painottui siis vuokralaisnäkökulma.
Nostin alustuksessani esiin hallituksen keskeiset tavoitteet: asumisen ja rakentamisen hiilijalanjäljen pienentämisen, kestävän kaupunkikehityksen tukemisen ja asuntorakentamisen lisäämisen kasvavilla kaupunkiseuduilla, valtion tukijärjestelmän uudistamisen niin, että se kannustaa innovatiivisiin ja ympäristöystävällisiin asumisen ratkaisuihin sekä kohtuuhintaisten asuntojen määrän lisäämisen erityisesti siellä, missä niiden tarve on suurin.
Ehdin kuulla myös Y-säätiön kiinteistöjohtaja Juha Niskasen esityksen. Y-säätiö tekee loistavaa työtä, jolla hallitusohjelman tavoitteita kohuuhintaisen asumisen lisäämiseksi tehdään todeksi. Hienoja esimerkkejä monimuotoisista erityisryhmien asumisen ratkaisuista ja työstä asunnottomuuden poistamiseksi.
Suomi on ainoa EU-maa, jossa asunnottomien määrä vähenee. Silti työtä riittää ja erityinen huoli on siitä, että nuorten ja naisten suhteellinen osuus kasvaa.
Kuulimme myös, että Y-säätiö rakentaa myös ensimmäisen massiivipuukerrostalon Suomeen. Kohde löytyy Jyväskylästä. Myös puurakentamisen edistäminen on yksi hallitusohjelman tavoitteista.
Onnistunut asuntopolitiikka edellyttää tiivistä yhteistyötä valtion, kuntien ja muiden toimijoiden kanssa. Viime kädessä asuntotuotanto mahdollistetaan ja asunnot rakennetaan kunnissa.