Kulunut viikko oli eduskunnassa varsin raskas ja poikkeuksellinen. Tiistaina vietettiin täysistunnossa hiljainen hetki äkillisesti kuolleen edustaja Antti Rantakankaan muistolle. En ehtinyt tutustua häneen henkilökohtaisesti, mutta opin salikeskustelujen perusteella tuntemaan hänet osaavana ja luotettavana kollegana. Lämmin osanotto ja voimia läheisille.
Torstaina saimme kuulla pitkäaikaisen ja arvostetun kansanedustajan Maarit Feldt-Rannan poismenosta. Tämä hiljensi eduskunnan ja torstain pikkujoulut peruttiin. Vaikka kuolema oli odotettu, se kosketti monia. Lämmin osanotto ja voimia myös hänen omaisilleen.
Näiden lisäksi eduskunnan ja hallituksen työhön vaikuttivat vakavasti Postin tilanteeseen liittyvät tapahtumat ja epäselvyydet. Oppositio teki välikysymyksen torstaina ja omistajaohjausministeri Sirpa Paatero jätti eropyynnön ja jäi sairaslomalle perjantaina.
Vihreät ovat edellyttäneet tarkkaa selvitystä Posti-tapahtumien kulusta, koska saadut tiedot eivät ole olleet aukottomia. Epäselvyydet on selvitettävä nopeasti ja sen jälkeen on johtopäätösten aika.
Olen todella pahoillani ministeri Sirpa Paateron erosta myös siksi, että hän on ottanut tosissaan kuntien taloudelliset ongelmat ja lähtenyt hakemaan niihin ratkaisuja. Olisimme todella tarvinneet hänen osaamistaan ja asiantuntemustaan kuntaministerinä. Voimia Paaterolle toipumiseen.
Uudenmaan kansanedustajat koolla – kannanotto yliopiston aloituspaikkojen lisäämisen puolesta
Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajien neuvottelukunta, jonka varapuheenjohtaja olen, kokoontui 26.11. ja otti kantaa Uudenmaan korkeakoulujen aloituspaikkojen lisäämisen puolesta. Vaikuttamisen paikka on nyt, koska opetus- ja kulttuuriministeriö päättää tutkintotavoitteista tammi-helmikuussa 2020.
Uudellamaalla on 11 korkeakoulua, joissa 90 000 opiskelijaa. Tämä on noin kolmannes kaikista Suomen korkeakouluopiskelijoista.
Uudenmaan korkeakoulut tarjoavat merkittävästi vähemmän opiskelupaikkoja oman maakunnan nuorille kuin muun Suomen korkeakoulut. Opiskelupaikkojen niukkuus ajaa uusmaalaiset nuoret opiskelemaan muihin maakuntiin, mikä taas heikentää näiden alueiden nuorten mahdollisuuksia opiskella kotiseudullaan.
Vaadimme, että Uudenmaan yliopistojen ja korkeakoulujen aloituspaikkojen määrää on lisättävä ja varattava siihen riittävä rahoitus. Tarvetta on niin korkean tason osaajista yrityselämän tarpeisiin, kuin esimerkiksi lääkäreistä, opettajista ja hoitajista varmistamaan, että meillä on tulevaisuudessa riittävästi henkilökuntaa turvaamaan asukkaille tärkeät palvelut.
Hallitus lisää ensi vuodelle korkeakoulujen perusrahoitukseen 60 miljoonan euroa koko Suomessa. Tämä on hyvä alku, mutta ei vielä mahdollista lisäaloituspaikkoja. Tällä hetkellä korkeakoulutettujen nuorten osuus on Suomessa 41%, mikä on alle OECD:n keskiarvon (44%). On selvää, että hallitusohjelman tavoite koreakoulutettujen määrän nostamiseksi 50 prosenttiin ikäluokasta edellyttää lisärahoitusta.
On tärkeää taata Uudenmaan nuorille samanlainen korkeakoulutuksen saavutettavuus kuin muidenkin maakuntien nuorille. Näin voidaan purkaa hakijasumia ja vastata työvoiman kasvavaan kysyntään. Kannanotto kokonaisuudessaan löytyy täältä.
Lisää rahaa täydennyskoulutukseen ja ympäristöjärjestöille sekä muutama sana kaupunkipolitiikasta
Hallitus täydensi vielä ensi vuoden talousarvioesitystä ja siitä käytiin salissa keskustelu. Tämän lisäksi valtiovarainvaliokunnassa jaetaan vielä niin sanotut joululahjarahat ja sitten on ensi vuoden talousarvio tältä erää päättämistä vaille valmis.
Nostin omassa puheenvuorossani esiin tärkeät lisäpanostukset koulutukseen ja järjestöjen rahoitukseen:
Hallitus lisää 20 miljoonaa euroa jatkuvaan oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen. Määrärahaa on tarkoitus käyttää välittömien nopeavaikutteisten työllisyyttä edistävien toimien toteuttamiseen.
Opetus- ja kulttuuriministeriön jatkuvan oppimisen työryhmän väliraportissa todetaan, että 80 % uusista syntyvistä työpaikoista edellyttää korkea-astetasoista osaamista, kun taas työtehtäviä katoaa sieltä, missä osaamisvaatimukset ovat matalia.
Tällä hetkellä työmarkkinoilla olevista 30-60-vuotiaista suomalaisista noin 300 000 on käynyt vain peruskoulun. Toisaalta monia aloja vaivaa työvoimapula. Täsmäkoulutuksille on siis suuri tarve.
Erityisen iloinen olen 400 000 euron lisärahoituksesta luonto- ja ympäristöjärjestöille. Tällä varmistamme, että saamme järjestöt entistä paremmin mukaan tekemään kanssamme töitä luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi ja ilmastokriisin torjumiseksi.
Tällä kaudella toteutamme useita laajoja ympäristöön vaikuttavia lainsäädäntö- ja kehittämishankkeita, muun muassa luonnonsuojelulain, ilmastolain ja kaivoslain uudistukset. Niissä tarvitaan myös ympäristöjärjestöjen asiantuntemusta. Lue koko puhe täältä.
Samassa täysistunnossa päätettiin myös ensi vuodelle uudesta 20 miljoonan euron tuesta, joka on tarkoitettu alueiden ja kaupunkien kestävän kasvun ja elinvoiman tukemiseen. Käytin tilaisuuden hyväksi ja puhuin kaupunkipolitiikan puolesta. Näitä näkökulmia toin esiin myös, kun hallintovaliokunta käsitteli asiaa ja hyväksy mietinnön.
Vaikka tukiraha kohdistetaan maakunnille, on se tarkoitettu myös kaupunkipoliitiikan toteuttamiseen. Siksi tarvitaan tiivistä yhteistyötä kaupunkien kanssa.
Valtakunnallisen kaupunkistrategian on määrä valmistua ensi keväänä. Vetovastuussa valmistelusta on valtiovarainministeriö. Korostin, että tämä työ on käynnistettävä viipymättä ja osallistettava myös kaupungit sen tekemiseen.
Korostin myös, että tätä nyt päätettävänä olevaa kansallista tukimuotoa laajempi kysymys on EU:n uuden rakennerahastokauden tukirahojen ohjaaminen. Myös niissä on huomioitava kumppanuus kaupunkien kanssa niiden kestävän kasvun ja elinvoiman turvaamiseksi.
On varmistettava, että myös tulevalla EU-ohjelmakaudella varmistetaan riittävät resurssit kaupunkien tulokselliseen yhteistyöhön. Kaupungit ovat meille tärkeä yhteistyökumppani, kun ratkomme suuria tulevaisuuden haasteita. Meidän on tunnistettava suurten kaupunkien haasteet ja Metropolialue koko Suomen veturina. Puhe löytyy blogista.
Valitusoikeuksiin muutos ympäristöhallinnon alalla
Keskiviikon täysistunnossa päätettiin valitusoikeuksien muutoksista koskien ympäristöhallinnon alaa. En valitettavasti pystynyt osallistumaan käsittelyyn, koska istuin samaan aikaan maankäyttö- ja rakennuslain parlamentaarisessa työryhmässä.
Jos olisin ollut täysistunnossa, olisin nostanut esiin seuraavia näkökulmia:
Kyse on laajemmasta kaikkia hallinnonaloja koskevasta muutoksesta, jolla yhtenäistetään käytäntöjä oikeudesta valittaa hallinto-oikeuden päätöksistä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valittamiselle pitää jatkossa saada korkeimman hallinto-oikeuden lupa.
Lähtökohta on, että valittaminen korkeimpaan hallinto-oikeuteen rajoitetaan asioihin, joiden osalta siihen on erityiset perusteet. Valituslupajärjestelmän tavoitteena on mahdollistaa korkeimman hallinto-oikeuden keskittyminen nykyistä paremmin vaativiin oikeuskysymyksiin ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden turvaamiseen.
Käsittelimme asiaa ympäristövaliokunnassa ja annoimme siitä yksimielisen mietinnön. Ymmärrän tarpeen lainsäädännön yhdenmukaistamiseen ja sikäli esitetyt lakimuutokset ovat perusteltuja.
Ymmärrän kuitenkin myös Suomen luonnonsuojeluliiton ja Kuntaliiton näkemyksen ja huolen siitä, että valitusoikeuden rajoittamisella voi olla vaikutuksia oikeusturvaan, osallistumisoikeuteen tai ympäristön tilaan.
Tässä on ongelmallista erityisesti se, että korkein hallinto-oikeus perustelee päätöksensä vain silloin kun se käsittelee valituksen. Korkein hallinto-oikeus ei perustele päätöstään silloin, kun valituslupaa ei myönnetä. Näin vain osa valituksen tehneistä saa perustelut asiaansa koskevalle päätökselle.
Kannan huolta myös siitä, millaisia yhteisvaikutuksia ympäristölainsäädännön osallistumismenettelyihin tehdyillä muutoksilla on. Valitusoikeuden rajaamisen lisäksi esimerkiksi oikeudenkäyntimaksuja on korotettu. Sillä on merkitystä vähävaraisille kansalaisille ja pienille järjestöille.
Siksi pidän tärkeänä, että ympäristövaliokunnan mietintöön kirjattiin tarve arvioida ympäristölainsäädännön osallistumismenettelyihin tehtyjen muutosten yhteisvaikutukset sen varmistamiseksi, ettei lainmuutoksilla ole myöskään kokonaisuutena arvioiden merkittävää haitallista vaikutusta asianosaisten oikeusturvaan, osallistumisoikeuteen tai ympäristöön.
Jos haitallisia vaikutuksia ilmenee, on järjestelmää niiltä osin korjattava. Yksi valitusoikeuksien kattavuuden ja tarkastelun paikka on myös hallitusohjelmaan kirjatun luonnonsuojelulainsäädännön uudistuksen yhteydessä.
Olennaista on varmistaa hallinto-oikeuksien riittävä asiantuntemus ja resurssit, jotta virheellisten tulkintojen määrä eri asiaryhmissä vähenee. Riittävät resurssit ja sujuvat prosessit auttavat myös siihen, että perusteettomat valitukset saadaan nopeasti käsiteltyä ilman, että se heikentää osallisten mahdollisuuksia hakea oikeutta silloin kun kokevat jonkin päätöksen lainvastaiseksi.