THL:n kyselytutkimusten mukaan kodin sisäilmaan liitettyjä oireita on saanut viimeisen vuoden aikana yli 100 000 työikäistä. Sisäilma sairastuttaa ihmisiä niin kodeissa kuin julkisissa rakennuksissakin. Tämä ei ole millään muotoa inhimillistä eikä kestävää.

Suomen hallitukset ovat 1990-luvulta alkaen toteuttaneet erilaisia sisäilmaongelmiin liittyviä hankkeita ja ohjelmia. Tarkastusvaliokunta laati rakennusten kosteus- ja homeongelmista laajan mietinnön vuonna 2013. Silloin arvioitiin, että noin 62 000—94 000 peruskoululaista ja 12 000—18 000 lukiolaista altistuu päivittäin kosteus- ja homevaurioille. Rakennusten osalta arvioittiin, että merkittävien kosteus- ja homevaurioiden esiintyvyys kerrosalasta on pien- ja rivitaloissa 7—10 %, kerrostaloissa 6—9 %, kouluissa ja päiväkodeissa 12—18 %, hoitolaitoksissa 20—26 % ja toimistoissa 2,5—5 %.

STTK:n mukaan kosteus- ja homevaurioisissa rakennuksissa työskentelevistä ja olevista henkilöistä aiheutuu vuosittain arviolta noin 450 miljoonan kustannukset pelkästään terveydenhuollon osalta.

Sisäilmaongelmista kärsivien ihmisten hätä on todellista, ja apua on pystyttävä tarjoamaan. Sisäilmasta sairastuneet ovat pahassa pulassa, sillä konkreettiset poliittiset toimet etenevät tuskastuttavan hitaasti. 

Päätösten tulee perustua tutkittuun tietoon ja huolella tehtyihin suunnitelmiin, mutta ongelmia ei pidä lakaista maton alle. Perustuslain mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön. 

Tällä hetkellä monet sairastuneet eivät saa tarvitsemaansa apua terveydenhuollosta, vaan kokevat itsensä väliinputoajiksi ja kaltoin kohdelluiksi. Yhä on terveydenhuollon ammattilaisia, jotka vähättelevät sisäilmasta sairastuneen ongelmia.

Emme edelleenkään tiedä tarpeeksi tarkasti, miksi ja miten home- ja kosteusvauriot sairastuttavat ihmisiä. Siksi monitieteelliseen tutkimukseen on panostettava aiempaa enemmän.

Hallitus on lähtenyt ratkomaan rakennusten sisäilmaongelmia kymmenvuotisella Terveet tilat 2028 -hankkeella. Hanke on tärkeä, mutta sen kunnianhimon tasoa on nostettava, kuten hallitusohjelmaan kirjasimme. On myös varmistettava, että hankkeella on riittävästi rahaa ja henkilöresursseja suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Nyt rahaa on varattu 1,5 miljoonaa euroa vuodessa. Rahan riittävyyttä on tarpeen seurata ja tarvittaessa varauduttava lisärahoitukseen.

Tarkastusvaliokunta edellyttää, että hallitus raportoi jatkossa hallituksen vuosikertomuksen yhteydessä Terveet tilat 2028 -hankkeen konkreettisista tuloksista ja arvioi hankkeen vaikuttavuutta. Tämä on tärkeää, jotta voidaan varmistua siitä, että asiassa todella päästään eteenpäin.

Kunnilla on merkittävä rooli sisäilmaongelmien kitkemisessä, koska niiden omistuksessa ovat tämän maan koulut, päiväkodit, kirjastot ja monet muut julkiset rakennukset. Kunnat tarvitsevat lisätukea sisäilmaongelmien ratkomisessa. Kuntaliitto on arvioinut, että lisärahoituksen tarve olisi 3,5—4,5 miljoonaa euroa vuodessa. 

Me kuntapoliitikot tiedämme, kuinka suuri paine kunnilla on korjata sisäilmaongelmaisia kouluja, päiväkoteja ja terveyskeskuksia. Itse toimin ennen kansanedustajaksi valintaani Espoon kaupunginhallituksen tila- ja asuntojaoston puheenjohtajana kuusi vuotta ja tein kädet savessa töitä sisäilmaongelmaisten tilojen korjausten vauhdittamiseksi.

Yksin Espoo satsaa kouluihin ja päiväkoteihin 10 vuoden aikana noin miljardi euroa, josta suuri osa kuluu sisäilmaongelmaisten kohteiden korjaamiseen ja korvaamiseen uusilla terveillä rakennuksilla. Silti rahaa on liian vähän tarpeisiin nähden.

Myös valtion on kannettava vastuunsa terveellisistä ja turvallisista työskentelytiloista, jotka ovat Senaatti-kiinteistöjen omistuksessa. Esimerkiksi osassa poliisin ja rajavartiolaitoksen toimitiloista on vakavia sisäilmaongelmia. 

20 prosenttia Poliisin henkilöstöstä on työskennellyt sisäilmakohteiksi luokitelluissa toimitiloissa, joita on yhteensä 11. Rajavartiolaitoksen toimitiloista sisäilmakohteita on 22, joista puolessa henkistöä on jouduttu siirtämään. Toimintamenot eivät mahdollista edes akuutteja peruskorjauksia. 

Sisäilmaongelmien korjaamisen lykkääminen käy julkishallinnolle kalliiksi. Halvimmalla päästään, kun rakentamisen laatua ja valvontaa parannetaan sekä sen vastuita tarkennetaan ja ongelmiin tartutaan viipymättä. Se on myös inhimillisesti ainoa kestävä tie.

Kun puhutaan sisäilmaongelmista, ei voida sivuuttaa kysymystä rakentamisen laadusta. Hallitusohjelman mukaan rakentamisen laatua ja valvontaa parannetaan sekä selkiytetään vastuita erityisesti käynnissä olevan maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Lakiin on saatava selkeät pykälät siitä, kenelle vastuu rakennusvirheistä ja niiden korjaamisesta kuuluu. Myös energiatehokkaamman rakentamisen ratkaisuja kehitettäessä on huomioitava niiden vaikutukset sisäilmaan.

Lopuksi nostan esiin vielä hallitusohjelman tärkeät kirjaukset sisäilmaongelmista sairastuneiden auttamiseksi. Hallitusohjelman mukaisesti tullaan selvittämään, millaista apua ja tukea homeloukkuun jääneet tarvitsevat, muun muassa, miten valtio voisi tukea rakennusten sisäilmaongelmien korjaamista ja puhtaiden asuntojen rakentamista sisäilmasta sairastuneille.

Lisäksi selvitetään, onko tarvetta vahvistaa sisäilmaongelmaisen talon ostajan oikeusturvaa velvoittavalla lainsäädännöllä, sekä yksityisten omistamien asuinrakennusten korjausavustusten tarpeellisuutta ja reunaehtoja.

Tätä kokonaisuutta viedään eteenpäin valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan kautta erillisellä VNTEAS-hankkeella, joka on nimeltään  “Sisäilmaongelmista kärsivien auttaminen ja tukeminen”. Selvitysten on määrä valmistua toukokuuhun 2021 mennessä. 

Työtä ongelmien korjaamiseksi on kuitenkin jatkettava tuloksia odotellessa. Tuore hyvä uutinen on, että Turun yliopiston TROSSI-sisäilmayksikkö saa eduskunnan niin kutsutuista joululahjarahoista 300 000 euron määrärahan sisäilmayksikön toimintaan ja sisäilmasairauksiin liittyvään tutkimushankkeeseen.

On tärkeää, että löydämme tällä hallituskaudella kestävät ratkaisut niin rakentamisen laadun parantamiseen, kuin sisäilmaongelmista kärsivien ihmisten auttamiseen. Tähän työhön tarvitaan laajaa eri tahojen välistä yhteistyötä.