Kuva: Valtioneuvoston kanslia
Eilinen päivä hallituksen ilmastokokouksessa oli intensiivinen. Alkuun ilmastopaneelin puheenjohtaja professori Markku Ollikainen väänsi rautalangasta, että hallituksen päättämät toimet eivät riitä siihen, että Suomi olisi hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.
Suomen nykyiset päästöt ovat 56,5 megatonnia hiilidioksidia vuodessa. Toimenpiteet puuttuvat noin 19 miljoonan megatonnin osalta. Tätä aukkoa lähdetään nyt kuromaan umpeen.
Ilmasto-Vuosaaresta saatiin ulos yhteiset linjaukset siitä, mistä puuttuvia päästövähennyksiä haetaan. Nyt meillä on megatonnitavoitteet eri ohjelmille, kuten energiaverouudistukselle, liikenteen päästöille ja teollisuuden eri sektoreiden toimille. Energiaverouudistuksen ensimmäiselle vaiheelle päätettiin aikataulu.
Lisäksi listattiin useita pieniä toimia, kuten tuulivoimainvestointien ja aurinkosähkön edistäminen, eläkerahastojen hiiliriskin pienentäminen ja laki metsityksestä.
On myös tärkeää asettaa konkreettinen tavoite hiilinielun koolle, koska se määrittää sen, paljonko päästöjä voi vuonna 2035 olla. Tähän saatiin asetettua haarukkaa, jota on vielä täsmennettävä.
Yksi keskeinen ongelma on turpeen energiankäytöstä luopuminen. Sillä saataisiin 7 megatonnin vähennykset, mikä olisi mittavin yksittäinen toimi. Asia on Keskustalle vaikea, mutta pysyy hallituksen pöydällä. Jos turpeesta luopumisen vauhtia ei saada nopeutettua, on päästöjä vähennettävä vastaavasti enemmän muualta, eikä sekään ole helppoa.
Sain puheenjohtaa kokouksessa työpajaa aiheesta julkisen vallan rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa (yksilön valinta vai systeemimuutos).
Julkisen vallan keskeisenä tehtävänä ilmastonmuutoksen torjunnassa on kannustaa yrityksiä ja kotitalouksia tekemään kestäviä valintoja ja ratkaisuja. Tämän toteuttamiseksi on otettava käyttöön ohjauskeinoja, jotka tekevät päästöttömän tai vähäpäästöisen toiminnan edullisemmaksi kuin päästöjä aiheuttavan.
Hallitusohjelman mukaan verotusta uudistetaan tukemaan kestävän kehityksen tavoitteita ja kestävää kuluttamista. Tavoitteena on, että ilmasto- ja ympäristövaikutukset näkyvät vahvemmin tuotteiden ja palvelujen hinnassa. Kuluttajien mahdollisuutta saada tietoa palvelujen ja hyödykkeiden ilmastovaikutuksista vahvistetaan. Näitä pitää nyt viedä määrätietoisesti eteenpäin.
Ratkaisujen on oltava sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisia. Keinojen valinnassa on tärkeää tunnistaa ihmisten tarpeet. Tarvitsemme erilaisia keinoja kaupunkeihin ja maaseudulle. Nyt huomio on liikaa vastakkainasettelussa.
Korostin myös avoimen valmistelun ja tietopohjaisen päätöksenteon merkitystä, jotta ratkaisuille saadaan kansalaisten laaja tuki.
Kokouksen yksi tavoite oli yhteisen tilannekuvan hahmottaminen hallituspuolueiden kansanedustajien kesken. Sille oli tilausta.
Politiikka on maratonlaji. Välillä se turhauttaa, kun maailman muuttuminen vaatisi nopeampaa vauhtia. Vuosaareen saapuessamme vastassa olivat ilmastomielenosoittajat vaatimassa nopeita toimia. Kriittinen saa ja pitääkin olla, jotta vauhtia saadaan kiristettyä. Työ jatkuu.