Eduskunta hyväksyi eilen pitkään käsittelyssä olleen asumisoikeuslain uudistuksen. Olin tiiviisti mukana asian käsittelyssä ympäristövaliokunnan varapuheenjohtajana.
Uudistus yksinkertaistaa asukasvalintaa ja hakujärjestelmää sekä lisää asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia ja järjestelmän läpinäkyvyyttä. Tällä uudistuksella ei lähdetty uudistamaan koko asumisoikeusjärjestelmää, vaan sen keskeiset periaatteet säilyvät ennallaan.
Valtion tukemien asumisoikeusyhteisöjen toiminnan tavoitteena on kohtuuhintaisen asumisen tarjoaminen asumisoikeuden haltijoille. Kun ASO-järjestelmä luotiin 30 vuotta sitten, tavoitteena oli luoda asumismuoto valtion tukeman ARA-vuokra-asumisen ja omistusasumisen väliin.
Myöhemmin ASO-asunnoille on tullut uudenlaista kysyntää esimerkiksi pätkätöiden yleistymisen vuoksi. Kokonaisuutena ASO-järjestelmää pidetään tärkeänä osana monipuolista asuntopolitiikan keinovalikoimaa kohtuuhintaisen asumisen ja monipuolisten asuinalueiden turvaamiseksi.
Asumisoikeusasumisen etu verrattuna omistusasumiseen on, että sitä varten ei tarvitse ottaa suurta asuntolainaa ja asuminen on vakaata. Toisaalta asunnosta pääsee aina halutessaan eroon ilman kustannuksia. ASO-asunnossa asuessa omaisuus ei kuitenkaan kartu, ja asuminen on omistusasunnossa usein lainanmaksujen jälkeen huomattavasti edullisempaa.
Asumisoikeusasuntojen kysyntä osoittaa, että tällä asumismuodoille on paikkansa. Järjestelmä ei kuitenkaan ole täydellinen ja tällä lakiesityksellä havaittuja ongelmia korjataan ja järjestelmän toimivuutta parannetaan.
Ympäristövaliokunnassa kuulimme laajasti asiantuntijoita, ja valiokunta otti huomioon saadun palautteen ja huolet liittyen omakustannusperiaatteen toteutumiseen ja vastikkeiden tasauksen läpinäkyvyyteen.
Asian käsittely viivästyi, kun jouduimme odottamaan koronan kiireisenä pitämän perustuslakivaliokunnan lausuntoa. Teimme valiokunnassa lakiesitykseen perustuslakivaliokunnan edellyttämät muutokset, joista tärkeimpänä niiden pykälien poistaminen, jotka koskivat rajoituksista vapauttamista vajaakäyttötilanteissa.
Esitys asumisoikeuden poistosta, vaikkakin hyvin rajatuissa tilanteissa, herätti keskustelua myös julkisuudessa ja siitä tuli paljon palautetta.
Nyt asumisoikeuden pysyvyys säilyy. Tämä on mielestäni perusteltua omaisuudensuojan näkökulmasta. Valiokunta kuitenkin tähdensi, että tyhjäkäytöstä aiheutuvien kustannusten ongelmaan tarvitaan uusia keinoja, jotteivät kustannukset kaadu saman yhteisön ASO-asukkaiden maksettavaksi.
Tärkeä parannus on asukasvalintajärjestelmän selkeyttäminen. Asukasvalinnassa käytetyt järjestysnumerot ovat jatkossa määräaikaisia, ja usean järjestysnumeron mahdollisuudesta luovutaan. Uudistuksessa korostuu aito asunnon tarve, koska järjestysnumeroa ei voi enää hakea vuosia etukäteen odottamaan. Nykyisten järjestysnumeroiden haltijoiden asema turvataan siten, että vanhat numerot ovat voimassa kaksi ja puoli vuotta lain voimaantulon jälkeen.
Asukasvalintaa muuttuu myös siten, että jatkossa sen hoitavat talojen omistajat. Tällä muutoksella halutaan nopeuttaa asukasvalintaa. On kuitenkin tärkeää, että ARA ohjaa jämäkästi asumisoikeusyhteisöjä yhtenäisiin asukasvalintakäytäntöihin, jottei niihin pääse tulemaan eroja.
Lakiesityksen käsittelyn aikana sain runsaasti asukaspalautetta, jossa ilmaistiin huoli vastikkeiden hinnan noususta, läpinäkyvyydestä sekä omakustannusperiaatteen noudattamisesta. Nämä huolet otimme ympäristövaliokunnassa huomioon.
Hallituksen esityksessä ei esitetä muutosta nykylain periaatteeseen, jonka mukaan käyttövastike ei saa olla käyttöarvoltaan samanveroista vuokra-asunnosta perittävää vuokraa korkeampi. Uuden lain muotoilu on, että käyttövastikkeen on oltava vastaavasta asunnosta perittävää vuokraa pienempi.
Tämän rajauksen ohella kohtuuhintaisuuden saavuttamisen kannalta olennaista on, että vastikkeiden määräytymisen peruste on omakustannusperiaate.
Järjestelmän luotettavuuden kannalta on tärkeää, että asukashallinnolla on oikeus seurata omakustannusperiaatteen toteutumista, ja että tieto tasausperusteista on avointa ja läpinäkyvää. Lähtökohdan tulee olla, että myös ASO-yhteisöjen toimintakäytännöt kehittyvät, palvelu uudistuu ja luottamus lisääntyy. Ja että ARA:n suorittama omakustannusperiaatteen ja tasausperusteiden valvonta on tehokasta.
Lakiin tehtiin myös perustuslakivaliokunnan lausunnon pohjalta lisäys, että jyvityksen muutos ei saa aiheuttaa yhtiövastikkeeseen kohtuuttomia korotuksia.
Läpinäkyvyyden ohella luottamuksen lisäämiseksi tarvitaan tehokasta valvontaa. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:lla on tärkeä valvontarooli ja tällä esityksellä sille annetaan nykyistä laajemmat valvontavaltuudet. ARA:n valvontakäytäntöjä on tarkennettava tavalla, joka ohjaa ASO-yhteisöjen yhtenäiseen ja tasavertaiseen päätöksentekoon.
Tämän tähdentämiseksi eduskunta hyväksyi yksimielisesti seuraavan lausuman:
“Eduskunta edellyttää, että hallitus varmistaa Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen neuvonta- ja valvontatehtäviin riittävät voimavarat yleisesti sekä ottaen huomioon tarpeen ohjata asumisoikeusyhteisöjen tiedonantovelvollisuuden toteuttamista koskevia toimintatapoja toiminnan läpinäkyvyyden edistämiseksi erityisesti omakustannusperiaatteen ja tasausperusteiden yhdenmukaisen toteutumisen osalta.”
Läpinäkyvyyttä on siis edistettävä erityisesti omakustannusperiaatteen ja tasausperusteiden yhdenmukaisuuden osalta.
Tämän lakiuudistuksen jälkeenkin asumisoikeusjärjestelmän kehittämistä on jatkettava, jotta tarpeelliseksi koettu asumismuoto säilyy kohtuuhintaisena ja houkuttelevana vaihtoehtona – ja myös polkuna kohti omistusasumista.