On koko Suomen etu, että suuret kaupunkiseutumme kehittyvät kestävästi. Kaupungistuva Suomi tarvitsee vahvaa kaupunkipolitiikkaa.
Valtion ja suurten kaupunkiseutujen väliset maankäyttöä, asumista ja liikennettä ohjaavat MAL-sopimukset ovat yksi keskeisimmistä kaupunkipolitiikan välineistä. MAL-sopimukset laajenivat viime keväänä Jyväskylän, Lahden ja Kuopion kaupunkiseuduille. Laajenemisen myötä sopimusten piirissä on 55 prosenttia maamme asukkaista.
MAL-sopimusten keskeinen tehtävä on ohjata kaupunkiseutuja kestävään yhdyskuntarakenteeseen. Se tarkoittaa sujuvaa arkea ja palveluja, monipuolisia ja myös hinnaltaan kohtuullisia asuntoja asukkaiden tarpeisiin, vähäpäästöistä liikkumista ja parempia joukkoliikenneyhteyksiä. Lisäksi MAL-sopimuksilla halutaan huolehtia asuinalueiden viihtyisyydestä ja ehkäistä alueiden eriytymistä.
Tänään julkistettiin Helsingin seudun ensimmäinen seurantaraportti kuluvalta sopimuskaudelta. Raportti osoittaa, että asiat etenevät sovitusti. Asuntoja valmistui Helsingin seudulla yli 18 200, mikä ylittää 16 500 asunnon vuosittaisen tavoitteen. Suuret raideliikennehankkeet, Espoon kaupunkirata ja pääradan Pasila-Riihimäki seuraava vaihe, ovat nytkähtäneet liikkeelle. Helsingin seudun pyöräilyn ja kävelyn edistämishankkeita valtio tuki viime vuonna 13 miljoonalla eurolla. Myös koronakurimuksessa edelleen kamppailevaa joukkoliikenne tuettiin reilulla 10 miljoonalla eurolla sekä erillisellä vajaan 60 miljoonan euron koronatuella.
Kunnilla ja erityisesti suurilla kaupungeilla on tärkeä rooli siinä, että Suomi saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä ja hiilinegatiivisuuden pian sen jälkeen. MAL-sopimuksissa on vahva ilmastopainotus ja ilmastotavoitteiden painoarvoa on lisätty. Etenkin kasvavilla kaupunkiseuduilla yhdyskuntarakenteen kehittäminen kestävällä tavalla on tärkeää, koska se vaikuttaa ihmisten liikkumistarpeeseen pitkälle tulevaisuuteen.
Ilmastotavoitteiden rinnalla on tärkeää vaalia myös kaupunkien luontoarvoja ja vahvistaa lähiluonnon merkitystä. Lähimetsät ja kaupunkivihreä lisäävät asuinalueiden viihtyisyyttä ja helpottavat sopeutumista ilmaston lämpenemisen aiheuttamiin sään ääri-ilmiöihin, kuten kuumuuteen ja rankkasateisiin.
Keskusta ehdotti muutama viikko sitten uusia kaikkien kuntien kanssa solmittavia ilmastosopimuksia, jotka korvaisivat MAL-sopimukset – tai ainakin MAL-rahat siirrettäisiin näiden uusien sopimusten rahoitukseen. Kun katsoo MAL-sopimusten laajaa merkitystä suurten kaupunkiseutujen kestävälle kehittämiselle, näyttää ehdotus harmillisena suurten kaupunkien ja muun maan vastakkainasetteluna.
Ehdotus kuntien ja valtion välillä tehtävistä ilmastosopimuksista on toki sinänsä kiinnostava sikäli, että kunnilla ja valtiolla on samansuuntaisia ilmastotavoitteita, joita sopimuspohjainen yhteistyö voisi edistää. Tätä koskevaa valmistelua ollaankin jo ympäristöministeriössä tehty ja kuntien ilmastotyö on nostettu mukaan myös valmisteilla olevaan ilmastolakiin. Kuntien ilmastotyöhön on myös jo olemassa monia toimivia työkaluja, kuten 70 kunnan ja viiden maakunnan HINKU-verkosto (Hiilineutraalit kunnat) sekä 11 kunnan FISU-verkosto (Finnish Sustainable Communities).
Suurten kaupunkien ja valtion välisillä MAL-sopimuksilla on pystytty tehokkaasti vastaamaan kaupungistumisen haasteisiin ja sopimuksia arvostetaan laajasti. Järjestelmän toimivuutta on tärkeää arvioida, mutta on selvää, että suuret kaupungit tarvitsevat tulevaisuudessakin vahvaa sopimuspohjaista yhteistyötä valtion kanssa kestävän kasvun ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi.
Koko Suomi tarvitsee elinvoimaisia ja kestäviä kaupunkiseutuja.