Ensi viikon budjettiriihessä on tehtävä tarvittavat päätökset, jotta Suomi on hiilineutraali 2035 ja hiilinegatiivinen pian sen jälkeen. Olemme tehneet hiilineutraaliustavoitteen vaatimista päästövähennyksistä nyt noin puolet. Jäljellä on 11 Mt päästökuilu, joka on kurottava umpeen.
Keskustelu ilmastotoimista käy kuumana. Poteroista huutelun sijaan nyt on etsittävä yhteinen ymmärrys konkreettisista ja aidosti vaikuttavista keinoista, joilla päästövähennykset saadaan aikaan.
Tiedeyhteisön viesti on selvä: päästövähennykset eivät voi enää odottaa. IPCC-raportti maalaa karua kuvaa: Ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet, lämpötila ja merenpinta nousevat ja jäätiköt vetäytyvät nopeammin kuin tuhansiin vuosiin. Muutokset näkyvät jo kaikkialla maailmassa muun muassa sään ääri-ilmiöiden voimistumisena.
Todennäköisyys sille, että 1,5 asteen lämpeneminen ylitetään 2030-luvun alkupuolella on suuri, vaikka päästöjä rajoitettaisiin voimakkaasti. Riskit ja vaikutukset ovat sitä suuremmat, mitä enemmän ilmasto lämpenee. Nyt viimeistään pitäisi olla kaikille selvää, että tarvitsemme nopeita, laaja-alaisia ja voimakkaita toimia ilmastopäästöjen vähentämiseksi.
Ilmastopolitiikassa on alkamassa uusi vaihe: suuri talouden murros, jossa kiertotaloudesta luodaan talouden uutta perustaa. Muutos on välttämätön, jotta kulutuksemme saadaan asetettua maapallon kantokyvyn rajoihin. Neitseellisten luonnonvarojen kulutusta on vähennettävä radikaalisti. Kustannustehokkain keino vähentää ilmastopäästöjä on niiden verottaminen.
Ilmastokestävien ratkaisujen kehittäminen ja skaalaaminen on kannattavaa bisnestä. Teollisuus ja elinkeinoelämä ovat jo nyt menossa kohti vihreää, kestävää taloutta. Budjettiriihessä päätetään, onko valtio tämän kehityksen kirittäjä vai jarru.
Suomen tavoitteena on ja pitääkin olla merkittävän osuuden saaminen uudesta globaalista markkinasta. Esimerkiksi aurinko- ja vetyenergia sekä kiertotalous ovat vahvassa nosteessa ja mahdollistavat fossiilisista polttoaineista luopumisen. Kilpailu vetyratkaisujen läpimurrosta on kovaa. Satsauksia kehitystyöhön on tehtävä pikaisesti, jotta pysymme kisassa mukana.
Ilmastonmuutos kulkee käsi kädessä hälyttävää tahtia kiihtyvän luonnon monimuotoisuuden hupenemisen kanssa. Luontokadon pysäyttäminen ja luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen ovat yhtä kiireisiä tavoitteita kuin ilmaston lämpenemisen hillitseminen. Päästövähennysten lisäksi hiilinielujen ja -varastojen kasvattaminen on välttämätöntä hiilineutraaliuden ja -negatiivisuuden saavuttamiseksi.
On selvää, että monen asian täytyy muuttua, jotta Suomen nettopäästöt saadaan painettua nollaan. Muutokset on kuitenkin mahdollista tehdä niin, että samalla pidämme huolen ihmisten hyvinvoinnista ja vahvistamme talouden kestävyyttä. Olennaista on tehdä reilua muutosta, jossa ilmastotoimien kustannukset eivät kaadu heikoimmassa asemassa olevien niskaan. Kestävät vaihtoehdot on tehtävä mahdolliseksi yhä useammalle. Elinkeinon hävitessä alta ihmisille on tarjottava tukea alan vaihtoon.
Maatalouden päästöt ovat nousseet julkiseen keskusteluun, koska ne ovat junnaneet paikoillaan vuosia. On maataloustuottajienkin etu, että tutkitusti tehokkaat päästövähennyskeinot otetaan käyttöön ja että niistä tehdään tukia uudelleen ohjaamalla taloudellisesti kannattavia.
Pitkien etäisyyksien Suomessa liikenteen päästövähennykset herättävät huolta. Liikenteen päästökaupan käyttöönotto olisi tehokas keino päästöjen vähentämiseen. Pohdinnassa on sekä kansallinen että EU-tason malli. On selvää, että eri puolilla Suomea tarvitaan erilaisia ratkaisuja, jotta liikkuminen ei kenelläkään kohtuuttomasti vaikeudu.
Lämmityksessä on siirryttävä polttoon perustumattomiin vaihtoehtoihin, sillä kestävien biopolttoaineiden määrä on rajallinen. Ainespuun vero olisi hyvä keino varmistaa, että puu päätyy mahdollisimman korkean tason jalostukseen, eikä runkopuuta polteta energiaksi.
Olemme Suomessa ja maailmanlaajuisesti kokonaisvaltaisessa kestävyyskriisissä, joka on ratkaistava, jotta maapallo säilyy elinkelpoisena myös tuleville sukupolville. Tapamme asua, liikkua, syödä ja kuluttaa tulee näyttämään varsin erilaiselta jo muutamassa vuosikymmenessä. Olennaista on, että yhteisillä poliittisilla päätöksillä kestävät valinnat tehdään helpoksi ja kannattavaksi tulojen suuruudesta ja asuinpaikasta riippumatta.
Kun Suomi on edelläkävijä ilmastoteoissa, syntyy ratkaisuja, joiden vienti hyödyttää sekä ilmastoa että taloutta. Suomi ei voi yksin torjua ilmastonmuutosta, mutta hiilikädenjälkemme maailmalla voi olla kokoaan suurempi. Siksi ilmastopäätökset on tehtävä nyt.