TIEDOTE: Ympäristövaliokunnan varapuheenjohtaja Elo: EU:n luonnontilan parantamisen asetus on välttämätön luontokadon pysäyttämiseksi niin Suomessa kuin EU:ssa
Eduskunnan ympäristövaliokunnan Vihreät jäsenet Tiina Elo ja Emma Kari jättivät tänään yhdessä vasemmistoliiton Mai Kivelän kanssa eriävän mielipiteen valiokunnan lausuntoon EU:n ennallistamisasetuksesta. Ympäristövaliokunnan enemmistön kanta oli ennallistamisasetuksen suhteen valtioneuvoston kantaa kriittisempi, eivätkä Vihreät voineet siihen siltä osin yhtyä.
Eduskunnan ympäristövaliokunnan Vihreät jäsenet Tiina Elo ja Emma Kari jättivät tänään yhdessä vasemmistoliiton Mai Kivelän kanssa eriävän mielipiteen valiokunnan lausuntoon EU:n ennallistamisasetuksesta. Ympäristövaliokunnan enemmistön kanta oli ennallistamisasetuksen suhteen valtioneuvoston kantaa kriittisempi, eivätkä Vihreät voineet siihen siltä osin yhtyä.
Luontokato on aikamme vakavimpia globaaleja uhkia. Suomi on sitoutunut YK:n luonnon monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen sekä EU:n biodiversiteettistrategiaan, jonka tavoite on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden hupeneminen vuoteen 2030 mennessä.
– Luontokadon pysäyttämisellä on kiire. Emme ole onnistuneet pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden hupenemista nykyisillä kansallisilla tai EU-tason toimilla. Siksi uudet velvoittavammat toimet ovat tarpeen. Monimuotoinen luonto on kaiken elämän edellytys. Sen suojelu ei ole pelkästään velvollisuus, vaan myös välttämättömyys, Elo sanoo.
EU:n komission uuden asetuksen tavoitteena on parantaa luonnontilaa eri elinympäristöissä asettamalla luonnon monimuotoisuuden vahvistamiselle yleinen sitova tavoite.
– Lajien elinympäristöjen heikkeneminen ja häviäminen sekä luontotyyppien heikkeneminen ovat keskeisimmät uhanalaistumisen syyt. EU:n luontotyypeistä jopa 81 %:n tila on huono. Asetuksen toimeenpanolla olisi merkittävä vaikutus luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja palautumiseen, sillä se velvoittaisi jäsenmaita korjaamaan ihmisen aiheuttamia haittoja luonnolle. Siksi sen etenemistä ei tule jarruttaa, Elo jatkaa.
Valtioneuvoston kanta tukee selvästi asetuksen tavoitteita, mutta nostaa esiin myös kriittisiä huomioita, kuten tietopuutteet, vaikutusten arvioinnin epävarmuus, kustannusvaikutukset sekä jäsenvaltioiden erilaiset olosuhteeta ja liikkumavara. Näihin jatkoneuvotteluissa haetaan muutosta.
– Ympäristövaliokunnan kanta menee kriittisyydessään valtioneuvoston kantaa pidemmälle, mikä ei ole Suomen kansallisen edun näkökulmasta tarpeellista ja voi heikentää Suomen neuvotteluasemia. Siksi emme voineet siihen yhtyä, vaan jätimme lausuntoon valtioneuvoston kannan mukaisen eriävän mielipiteen, Elo päättää.