Saamelaiskäräjälaki on noussut vaalikauden lopun näkyväksi kiistakysymykseksi hallituksen sisällä. Asian vaikeus ei valitettavasti tule yllätyksenä. Tämä on jo kolmas hallitus, joka yrittää viedä saamelaiskäräjälakia maaliin. Nykylaki on vuodelta 1995 ja auttamattomasti vanhentunut.
Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite jatkaa työtä saamelaiskäräjälain uudistamiseksi sekä saamelaisten kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien toteutumisen edistämiseksi. Kirjauksen pehmeys ja asian lykkääntyminen hallituskauden viime metreille osoittavat, että asia on ollut hallitusneuvotteluista asti kovan väännön takana.
Asia on kuitenkin perustavalla tavalla tärkeä. Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansa ja saamelaisten alkuperäiskansa-asema on vahvistettu Suomen perustuslaissa.
Suomessa on noin 10 000 saamelaista. Heistä yli 60 prosenttia asuu kotiseutualueensa ulkopuolella. Kaikkiaan saamelaisia on yhteensä 75 000-100 000. Heitä asuu perinteisillä asuma-alueillaan Suomessa, Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä. Eniten saamelaisia on Norjassa.
Saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan sekä siihen kuuluvia perinteisiä elinkeinoja. Saamen kielen käytöstä viranomaisissa on säädetty oma laki. Saamelaisilla on ollut vuodesta 1996 lähtien kotiseutualueellaan kieltään ja kulttuuriaan koskeva perustuslain mukainen itsehallinto. Saamelaisten itsehallintoon kuuluvia tehtäviä hoitaa saamelaisten vaaleilla valitsema parlamentti, Saamelaiskäräjät.
Saamelaiskäräjälain uudistuksessa on kyse saamelaisten itsemääräämisoikeudesta ja oikeudesta määrittää itse yhteisönsä jäsenet. On kyse saamelaisten oikeudesta varmistaa, että heidän ainoassa edustuselimessään, Saamelaiskäräjillä, heitä edustavat henkilöt, jotka saamelaiset tunnistavat perinteisen tapansa mukaan yhteisönsä jäseniksi.
Suomi on saanut ihmisoikeuksien toteutumista valvovilta kansainvälisiltä toimielimiltä lukuisia huomautuksia saamelaisten ihmisoikeuksien rikkomisesta. YK:n ihmisoikeuskomitea on selväsanaisesti suosittanut Suomea arvioimaan saamelaiskäräjälakia uudestaan. Lisäksi komitea on suosittanut, että Suomi toteuttaisi kaikki tarvittavat toimet estääkseen vastaavat loukkaukset jatkossa.
Nykyisen lain keskeisin ongelma on niin sanottu lappalaiskriteeri. Alkuperäiskansoilla on oikeus määrätä omasta identiteetistään ja jäsenyydestään tapojensa ja perinteidensä mukaisesti. Lappalaisperuste eli 1500-luvulta lähtöisin olevat veromerkinnät ei vastaa saamelaisten perinteistä tapaa määritellä yhteisönsä jäsenyyttä. Lappalaiskriteerin perusteella Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon on lisätty korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä suuri määrä henkilöitä käräjien näkemyksen vastaisesti. Tämä loukkaa saamelaisten itsemääräämisoikeutta. Ihmisoikeustoimijat tukevat saamelaisten vaatimusta tämän kriteerin poistamiseksi.
Uudistusta on käsitelty paljon julkisuudessa ja valitettavasti saamelaiskäräjälaista ja saamelaisista on kiertänyt myös paljon väärää tietoa ja väitteitä. Lakiuudistus on valmisteltu huolella ja saamelaisia kuullen. Hallituksen esityksessä tunnistetaan kaikki Suomessa elävät kolme kieliryhmää, ja uudistus jopa laajentaa saamelaisten mahdollisuuksia hakeutua saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Kielikriteeri ulotettaisiin isovanhempia kauemmas niin, että se huomioisi kielenmenettäjät isoisovanhempiin asti. Tämä hyödyttää erityisesti inarinsaamelaisia, joilla kieli on saattanut kadota jo aiemmin.
Saamelaiskäräjälakiin liittyy myös paljon kysymyksiä, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle. On selvää, että jos emme pysty ratkaisemaan saamelaiskäräjälakikysymystä, Suomen maine ihmisoikeuksia ja alkuperäiskansaa kunnioittavana maana on uhattuna.
Sosiaalisen vastuun kysymykset saavat yhä enemmän painoarvoa niin lainsäätäjän, sijoittajien kuin rahoittajien toiminnassa. Näillä asioilla on merkitystä Suomen maabrändin sekä houkuttelevuuden kannalta, mutta myös investointien ja toimintaympäristön ennakoitavuuden näkökulmasta.
On myös huomioitava, että laki toisi merkittäviä parannuksia viranomaistoimintaan, kun neuvotteluvelvoitetta selvennetään. Samoin uuden riippumattoman muutoksenhakulautakunnan perustaminen vapauttaisi resursseja jo nyt ruuhkautuneelta tuomioistuinlaitokselta.
Niin saamelaiset kuin kansalaiset laajemminkin ovat vedonneet meihin kansanedustajiin saamelaiskäräjälain uudistamiseksi. Huoli uudistuksen toteutumisesta on aito ja saamelaisyhteisö on ymmärrettävästi uupunut ja turhautunut jatkuvaan kamppailuun oikeuksiensa toteutumisen puolesta.
Nyt on aika lunastaa lupaukset saamelaiskäräjälain uudistamisesta sellaiseksi, että se kunnioittaa saamelaisten itsemääräämisoikeutta.