Suomen luonnon köyhtymistä ei ole onnistuttu pysäyttämään. Arvioiden mukaan Suomen luontotyypeistä uhanalaisia on lähes puolet ja lajeista joka yhdeksäs. Merkittävimmin lajien uhanalaistumiseen ovat vaikuttaneet metsäelinympäristöjen muutokset.
Suomen metsämaasta on tällä hetkellä suojeltu 6,9 prosenttia, Etelä-Suomessa alle 3 prosenttia. Parhaillaan lausuntokierroksella olevassa luonnoksessa Suomen kansalliseksi monimuotoisuusstrategiaksi esitetään metsien suojelun lisäämistä 10 prosenttiin.
Samaan aikaan kun tarve metsien lisäsuojelulle on erityisesti Etelä-Suomessa ilmeinen, on moni luontoarvoiltaan merkittävä metsä uhan alla. Yksi tällainen kohde on valtion omistuksessa oleva Lapinjärven luoteisosassa Itä-Uudellamaalla sijaitseva lähes 500 hehtaarin kokoinen Latokartanon metsäpalsta. Kyseinen palsta on Metsähallituksen hallinnassa ja Luonnonvarakeskuksen käytössä oleva tutkimus- ja geenireservimetsä, joka on varattu ensisijaisesti metsissä tapahtuvaa tutkimus- ja koetoimintaa varten.
Porvoon seudun lintuyhdistyksen (PSLY) mukaan Latokartanon metsät ovat viime vuosina tehtyjen lintulaskentojen perusteella osoittautuneet kiistatta yhdeksi Itä-Uudenmaan ja jopa koko Uudenmaan arvokkaimmista metsälinnuston esiintymisalueista. Äskettäin tehdyssä selvityksessä Latokartano on nimetty maakunnallisesti arvokkaaksi (MAALI) metsälinnustoalueeksi, yhdeksi harvoista Itä-Uudellamaalla.
Metsähallitus ja Luonnonvarakeskus tekivät vuoden 2020 lopulla Latokartanon metsäpalstalle hakkuusuunnitelman kaikkiaan noin 60 hehtaarin alalle, mikä vastaa yli 10 prosenttia koko alueesta. Osana tätä laajempaa suunnitelmaa ollaan nyt vuoden 2023 alussa aloittamassa hakkuut noin 9 hehtaarin alalla.
Melkein kaikilla suunnitelluilla hakkuukuvioilla on aivan viime vuosina löydetty useiden uhanalaisten, lahopuustoa vaativien ja/tai vanhaa metsää ilmentävien lintulajien pesimä- tai talvireviirejä, kuten kanahaukan, varpuspöllön, harmaapäätikan, valkoselkätikan, pohjantikan, pikkutikan, pikkusiepon, töyhtötiaisen, hömötiaisen sekä puukiipijän. Metsälinnuston kannalta Latokartanon alueen tekee arvokkaaksi myös sen laajuus.
Hakkuiden toteuttaminen luonnon monimuotoisuuden kannalta näin merkittävällä ja herkällä alueella on luontojärjestöjen toimesta kyseenalaistettu. Järjestöt ovat vaatineet hakkuusuunnitelman palauttamista uudelleen valmisteltavaksi Latokartanon metsäpalstan arvokkaan luonnon suojelemiseksi. Lisäksi järjestöt ovat kritisoineet sitä, että tutkimushakkuiden suunnitelmista ja tutkimuksista joihin hakkuut perustuvat ei kerrota kansalaisille avoimesti. Luontojärjestöt osallistamalla voitaisiin välttää hakkuut esimerkiksi linnustollisesti arvokkaimmille alueille.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta Metsähallituksen ja Luonnonvarakeskuksen tutkimushakkuilla ei heikennettäisi luonnoltaan erityisen arvokkaita kohteita ja että tutkimushakkuista viestittäisiin avoimesti ja kansalaisia osallistaen?
18.1.2023
Tiina Elo