Julkaistu Uusimaassa 17.2.2023.
Suomen luonnon köyhtymistä ei ole onnistuttu pysäyttämään. Yksi merkittävimmistä syistä lajien uhanalaistumiseen on metsäelinympäristöjen muutokset. Suomen metsämaasta on suojeltu vain 6,9 prosenttia ja Etelä-Suomessa vain alle 3 prosenttia. Se on aivan liian vähän.
Yksi kohde on valtion – eli meidän kaikkien – omistama Latokartanon metsäpalsta Itä-Uudellamaalla Lapinjärvellä. Porvoon seudun lintuyhdistyksen mukaan metsä on osoittautunut yhdeksi Uudenmaan arvokkaimmista metsälinnuston esiintymisalueista. Se on nimetty maakunnallisesti arvokkaaksi metsälinnustoalueeksi ja on koti mm. kanahaukalle, varpuspöllölle, valkoselkätikalle, pohjantikalle, pikkusiepolle ja hömötiaiselle.
Tästä huolimatta Metsähallitus ja Luonnonvarakeskus ovat suunnitelleet alueelle hakkuita. Luontojärjestöt kyseenalaistavat vahvasti hakkuut ja vaativat hakkuusuunnitelmia uudelleen valmisteluun. Iso ongelma on ollut avoimuuden ja viestinnän puute tutkimushakkuisiin liittyen.
Valtion tulee näyttää esimerkkiä luontoarvojen vaalimisesta omissa metsissään. Kaikki valtion omistamat vanhat ja luonnontilaiset metsät on suojeltava. Tutkimusmetsien osalta toiminnan on oltava avointa. Luontojärjestöt on otettava mukaan suunnitteluun, jotta arvokas tieto metsien luontoarvoista voidaan huomioida.
Hyvään hallintoon kuuluu avoimuus ja vuorovaikutus kansalaisten kanssa. Latokartanon osalta hakkuut erityisesti linnustoltaan arvokkaimmilla alueilla on peruttava ja arvokkaat metsäalueet suojeltava.
Tiina Elo, kansanedustaja, eduskuntavaaliehdokas
Mari Lotila, eduskuntavaaliehdokas (vihr.)
Sanna Kivineva, eduskuntavaaliehdokas (vihr.)