Julkaistu Kirkkonummen Sanomissa 16.3.2023.
Me suomalaiset rakastamme luontoa. Lähes yhdeksän kymmenestä suomalaisesta pitää luontoa erittäin tai melko tärkeänä omassa elämässään ja arjessaan. Siitä huolimatta lähiluonnon merkitystä ei yhteiskunnallisessa päätöksenteossa vielä riittävästi tunnusteta.
Lyhyelläkin luonnossa vietetyllä ajalla on tutkimusten mukaan selkeitä terveyshyötyjä: syke ja verenpaine laskevat, mieliala paranee ja stressitaso laskee. Maaperän monipuoliselle mikrobistolle altistuminen edistää terveyttä ja kohottaa vastustuskykyä tartunnoille. Lähiuonto pitää siis meitä terveinä.
Luontoalueiden hupeneminen uhkaa myös luonnon monimuotoisuutta. Luontokato on Suomessa jo niin pitkällä, että joka yhdeksäs meillä elävä laji uhkaa kuolla sukupuuttoon. Yli puolet erilaisista luontotyypeistä, kuten niityistä, metsistä ja soista, on uhanalaisia. Luonnontilaisista metsistä on jäljellä vain rippeitä, maata asfaltoidaan ja viheralueita “siistitään” poistamalla luonnon kannalta tärkeää lahopuuta ja pensaikkoja. Tämän kehityksen suunta on käännettävä.
Luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeintä on suojella kaikista arvokkaimmat alueet, kuten vanhat metsät ja ojittamattomat suot. On tärkeää, että suojelualueet muodostavat yhtenäisen verkoston, jotta lajit pääsevät liikkumaan alueelta toiselle. Tästä hyvänä esimerkkinä on pääkaupunkiseudun viherkehä, joka alkaa Sipoonkorpi-Östersundomista ja kaartuu muun muassa Petikon, Nuuksion järviylängön ja Meikonsalon kautta Porkkalanniemelle sekä Kopparnäsiin ja Störsvikiin
Myös taajamissa ja kehittyvissä keskuksissa tarvitaan terveitä ekosysteemejä ja lähiluontoa niin luontokadon torjumiseksi kuin ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Luontokadon pysäyttämiseksi kunnissa on varmistettava, että viheralueiden ja erityisesti vanhojen puiden kokonaismäärä ei vähene. Viheralueita ja taajamavihreää on päinvastoin lisättävä.
Tiivistyvillä asuinalueilla on huolehdittava viheralueiden määrästä. Siksi kaikissa kunnissa tulisi ottaa viherkerroin käyttöön kaavoituksessa. Viherkerroin on kaavoituksen työkalu, jolla varmistetaan, että rakennetuille tonteille tulee riittävästi kasvillisuutta ja puita suhteessa tontin pinta-alaan.
Suomalaista luontoa voi suojella vain Suomessa. Jokaiselle suomalaiselle on turvattava helppo ja vaivaton pääsy lähiluontoon. Pidetään huolta, että tulevillakin sukupolvilla on mahdollisuus nauttia luonnon ihmeistä lähellä omaa kotiaan.
Tiina Elo
Kansanedustaja, ympäristövaliokunnan varapuheenjohtaja, eduskuntavaaliehdokas (vihr.)
Espoo/Uusimaa