Otin Turun tunnin junaan kolme vuotta sitten myönteisen kannan, kun Espoon valtuusto päätti hankeyhtiöön liittymisestä. Sittemmin esimerkiksi luontojärjestöt ovat ottaneet uuteen ratalinjauksen varsin kriittisen kannan. Koen nyt tarpeelliseksi päivittää kantaani, kun moni on sitä kysynyt.
Uusien nopeiden ratayhteyksien arvioinnissa on kaksi kestävän tulevaisuuden kannalta keskeistä näkökulmaa: kestävän liikkumisen mahdollistaminen yhä useammalle tehokkaan raideliikenteen äärellä ja luontokadon pysäyttäminen vähentämällä uusien arvokkaiden luontoalueiden raivaamista uuden rakentamisen tieltä.
Ajattelen, että nopeiden ratayhteyksien kokonaisvaikutukset luontoon ja ilmastoon on arvioitava erityisellä huolella. Valtiovarainministeriön tammikuussa julkaiseman selvityksen perusteella vaikuttaa siltä, että olemassa olevien ratojen parantaminen ja niiden asemanseutujen kehittäminen voivat olla uusia ratakäytäviä kestävämpi tapa parantaa eri alueiden saavutettavuutta ja mahdollistaa kestävä liikkuminen yhä useammalle.
Valtiovarainministeriön selvitys tuo esiin oikoratojen ja suurnopeusratojen ongelmia koskien kustannuksia ja ilmastovaikutuksia. Selvityksen mukaan raidehankkeiden ilmastovaikutukset ovat valtavat. Merkittävä osa päästöistä syntyy rakentamisen aikana ja niiden laskennallinen takaisinmaksuaika liikennöinnistä saatavilla päästövähenemillä on selvityksen mukaan 140–330 vuotta.
Lisäksi Turun tunnin junan asemat Uudenmaan puolella rakennettaisiin kauas jo olemassa olevista keskuksista ja täysin uusia taajamia rakennettaisiin sinne, missä luonto on toistaiseksi saanut olla suhteellisen rauhassa. Tämä ei ole luonnon kannalta kestävää.
Rinnalla on tietenkin tärkeää verrata vaihtoehtojen kokonaisvaikutuksia luontoon ja ympäristöön. Tunnin junaa koskeva ratalinja on ollut suunnittelupöydällä jo 70-luvulta lähtien. Sen jälkeen on rakennettu Turun moottoritie, joka pirstoo yhtenäisiä luontoalueita ja katkaisee ekologisia yhteyksiä.
Uskon, että raideliikenteen lisääminen on yksi keskeinen keino lisätä liikennejärjestelmämme sujuvuutta ja kestävyyttä. Kaupunkiseuduilla raiteet mahdollistavat tehokkaan joukkoliikenteen ja kaupunkien välillä nopeat junat tekevät maata pitkin liikkumisesta houkuttelevan vaihtoehdon lentoliikenteelle. Toimiva raideliikenne on edellytys liikenteen ilmastopäästöjen vähentämiselle. Siksi raidehankkeisiin on seuraavalla hallituskaudella käytettävä nykyistä merkittävästi suurempi osa valtion liikennebudjetista.
Samalla kuitenkin ajattelen, että meidän on muutettava suhtautumistamme siihen, miten raivaamme luontoa ja käytämme rajallisia luonnonvaroja. Raideyhteyksiä pitää pystyä toteuttamaan tavalla, joka ei heikennä luontoarvoja ja ekologisia yhteyksiä. Tässä Turun tunnin juna -hanke ei ole tähän mennessä onnistunut.
Lisäksi koronapandemian ja Ukrainan sodan myötä taloudellinen tilanteemme on muuttunut ja kustannukset ovat nousseet. Uudessa tilanteessa on harkittava erityisen tarkasti, mihin kaikkeen meillä on lähivuosina varaa ja mitkä ovat kustannustehokkaimmat keinot liikennejärjestelmämme kehittämiseen kestävästi nyt ja tulevaisuudessa.