Keskeinen tehtävämme on rakentaa Suomea ja maailmaa, jossa elämäntapamme ei vie tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta hyvään elämään. Se edellyttää koko talousjärjestelmämme sovittamista maapallon ekologisiin rajoihin.
Olen pettynyt siihen, että hallitusohjelmasta ei löydy uskottavaa visiota ja riittäviä toimia kestävyysmurroksen läpiviemiseen. Luonnonvarojen ylikulutusta ei suitsita. Ympäristölle haitallisiin yritystukiin ei kosketa. Hiilinieluja ei pelasteta. Luontokatoa ei pysäytetä. Sen sijaan hallitus lisää säästöjen nimissä yhteiskunnan eriarvoisuutta leikkaamalla massiivisesti sosiaaliturvasta ja uhkaa näin suistaa yhä useampia pienituloisia köyhyyteen.
Näin ei rakenneta kestävää ja tulevaisuuteen katsovaa Suomea, joka luottaa ihmisiin ja ponnistelee yhdessä aikamme suurimpien kestävyyshaasteiden ratkomiseksi. Mitä pidemmälle ympäristökriisien ratkaisua lykkäämme, sitä kalliimmaksi se meille tulee.
Hallitusohjelman fokuksessa on odotetusti valtion talouden tasapainotus kuudella miljardilla. Talouden tasapainottamisen tarpeesta on laaja yhteinen näkemys, mutta keinoista ei. Olen samaa mieltä siitä, että työnteon on oltava aina kannattavaa. Kannustinloukkujen poistaminen on tärkeää, mutta rajut sosiaaliturvan leikkaukset ottavat heiltä, joilla menee kaikkein heikoimmin. Asumistuen leikkaus uhkaa kasvattaa työvoimapulaa kaupungeissa ja vaikeuttaa erityisesti pienipalkkaisten yksinhuoltajien elämää. Suojaosien poiston jälkeen osa-aikatyön vastaanottaminen ei enää kannata. Erityisen huolissani olen lapsiperheköyhyyden lisääntymisestä.
Koulutuksesta ei leikata – tai leikataan sittenkin
Koulutuksen sanottiin olevan erityissuojeluksessa ja se onkin välttynyt massiivisilta leikkauksilta. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus.
On tärkeää, että hallitus lisää perusopetuksen, ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen rahoitusta. Samaan aikaan kuntien valtionosuuksia kuitenkin pienennetään. Sote-uudistuksen jälkeen suurimmat menoerät kuntien budjeteissa ovat varhaiskasvatus ja perusopetus, joten kunnissa ei ole juuri muuta vaihtoehtoa, kuin leikata niistä.
Valtion rahoitusta korkeakouluille leikataan, eikä uusiin aloituspaikkoihin ole varattu rahaa. TKI-panostusten kautta korkeakouluille on tulossa lisää rahaa, mutta se on tarkoitettu tutkimukseen. Vapaan sivistystyön rahoitus vähenee ja aikuiskoulutustuki aiotaan lakkauttaa kokonaan. Tämä voi osaltaan vaikeuttaa uudelleen kouluttautumista ja alan vaihtoja.
Luontokadon pysäyttäminen jää vapaaehtoisuuden varaan
Hallitus linjaa tavoittelevansa luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämistä ja luontopositiivisuutta. Nämä tärkeät tavoitteet jäävät kuitenkin vaille katetta.
Luonnonsuojelussa nojataan vapaaehtoisuuteen. Määrällisiä suojelutavoitteita ei haluta asettaa. Luontolaki ei etene. Luonnonsuojelun rahoitus pienenee yli kolmanneksella verrattuna edellisen hallituksen satsauksiin, vaikka asiantuntijoiden mukaan sen määrä tulisi moninkertaistaa luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseksi.
Yksittäisiä valopilkkuja toki on: Metso-, Helmi- ja Nousu-ohjelmia jatketaan ja valtion vanhat, luonnontilaiset metsät suojellaan. Hallitus tosin haluaa laatia niille omat kriteerit, vaikka kriteerit on jo laadittu. Metsäluonnon suojelun uskottavuus valtion metsissä kärsii kirjauksesta, että metsähallituksen hakkuita pyritään jopa maltillisesti kasvattamaan. Metsähallituksen hakkuut eivät tällä hetkellä ole kestävällä tasolla.
Ilmastopolitiikka nojaa puhtaaseen sähköön ja teknisiin nieluihin
Ilmastokirjauksissa on paljon hyvää, mutta konkreettiset toimet eivät näytä riittävän EU:n ilmastotavoitteiden eiväkä Suomen oman vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseen. Lisäksi hallitusohjelma keskittyy siihen osaan ilmastopolitiikkaa, joka on jo parhaiten hallussa.
Ilmastotoimien kärjessä on puhtaan energian tuotannon kaksinkertaistaminen. Teknologian varaan lasketaan paljon hiilidioksidin talteenoton osalta, mutta hiilinielujen pelastamiseen ei ole valmiutta. Liikenteen päästöjen rajoittamisen sijaan tuetaan fossiilienergian käytön jatkamista polttoaineveroa laskemalla. Energiatehokkuuteen kannustetaan, mutta samalla leikataan energiatuesta ja energianeuvonnasata.
Metsien hiilinielujen osalta hyvää on tavoite kiertoaikojen maltillisesta pidentämisestä. Hakkuumääriä ei kuitenkaan millään tavalla rajoiteta, eikä metsälain tuikitarpeellinen kokonaisuudistus etene. Maankäytön muutosmaksua selvitetään, vaikka selvitykset on jo tehty ja nyt olisi laitettava toimeksi. Maatalouden päästövähennystavoitteisiin ei sitouduta eikä turvepeltojen päästöihin puututa.
Eläimet unohtuivat
Hallitusohjelmassa eläinpolitiikka keskittyy eläinten hyvinvoinnin sijaan metsästyksen edellytysten parantamiseen. Turkistarhaus saa jatkua siitä huolimatta, että 80 % suomalaisista sitä nykymuodossaan vastustaa. Laatujärjestelmän kehittäminen ei poista eläinten kärsimystä ahtaissa häkeissä, eikä kuolevan alan tukeminen ole turkistarhaajienkaan etu.
Eläinten hyvinvointilain toteutumista tyydytään vain seuraamaan, vaikka siihen jäi huomattavia parannustarpeita. Ainoa eläinten oikeuksien parantamiseen viittaava kirjaus liittyy eläinsuojelurikoksiin. Hallitus selvittää eläinsuojelurikosten rangaistuksia ja arvioi mahdollisuudet pidentää eläintenpitokieltoja ja tehostaa valvontaa. Toivottavasti selvitys johtaa tuloksiin ja räikeimmät laiminlyönnit saadaan loppumaan.
Emme pärjää ilman työperäistä maahanmuuttoa
Niin elinkeinoelämä kuin julkinen sektorikin on puhunut pitkään siitä, että tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa. Sitä tarvitaan, jotta yrityksille riittää osaavaa työvoimaa ja hoiva-alalle tekijöitä vanhenevan väestön tarpeisiin. Hallitusohjelman maahanmuuttokirjaukset ovat kylmääviä, eivätkä houkuttele ihmisiä tänne rakentamaan tätä maata ja omaa tulevaisuuttaan.
Kylmäävää on myös se, että globaalien kriisien syvetessä Suomen pakolaiskiintiö puolitetaan 1050:stä 500:aan ja kehitysyhteistyöstä leikataan. Ei siis auteta hädänalaisimpia täällä eikä muualla.
Hyvää hallitusohjelmassa: liikkumisen edistäminen otetaan vakavasti
Suomalaisten liian vähäinen liikkuminen alkaa olla suuren mittaluokan kansanterveydellinen kriisi. Lapsista ja nuorista vain joka kolmas, aikuisista joka neljäs liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. On selvää, että niin ihmisten hyvinvoinnin parantaminen kuin sote-menojen kasvun hillitseminen edellyttää liikkumisen lisäämistä.
Siksi on hienoa, että hallitus laatii liikunnallisen elämäntavan ja toimintakyvyn poikkihallinnollisen ohjelman. Erityisen tärkeää on lisätä arkiliikunnan määrää ja ohjata lapsia liikunnalliseen elämäntapaan.
Tässäkin tekstin hienot tavoitteet vesittyvät lukuja katsoessa. Kävely ja pyöräily ovat olennainen osa arkiliikkumista, mutta niiden rahoituksesta leikataan. Joukkoliikenteen käyttäjä ottaa myös askelia päivän aikana, mutta vielä koronan jälkeisestä käyttäjämäärien laskusta kärsivän joukkoliikenteen arvonlisäveroa nostetaan. Myös liikuntapalveluiden arvonlisävero nousee. Opetus- ja kulttuuriministeriön valtionavustuksiin kohdistuvat leikkaukset puolestaan heittävät varjon liikuntajärjestöjen tekemän ansiokkaan työn ylle.
Kaiken kaikkiaan hallitusohjelma herättää paljon huolia. Vaikka siinä on paljon hyviä kirjauksia, pelkään että kokonaisuus tulee nykymuodossaan lisäämään vastakkainasettelua ja toivottomuutta aikana, jolloin meidän olisi yhdessä kyettävä ratkomaan aikamme suurimpia kestävyyshaasteita.
Se on selvää, että Vihreitä todellakin tarvitaan puolustamaan luontoa ja kaikkein heikoimpia sekä tarjoamaan ratkaisuja ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän tulevaisuuden rakentamiseen.