Pääministeri Orpon kasvuriihestä tulikin eriarvoisuusriihi. Velkaantumisen taittamisen sijaan riihen seurauksena kasvaa yhteiskunnan eriarvoisuus. Samalla rapautetaan sitä luottamusta, jolle suomalainen yhteiskunta on rakennettu.
Hallituksen leikkaukset osuvat erityisesti heihin, joilla on jo valmiiksi vaikeaa. Koulutusleikkaukset ovat paitsi epäoikeudenmukaisia myös lyhytnäköisiä. Osaamiseen panostaminen on ainoa kestävä tie ulos kriiseistä. Ilman vahvaa koulutuspohjaa ei synny kestävää kasvua.
Hallitus on kahden vuoden ajan kertonut, että on pakko leikata. Nyt yllättäen löytyikin rahaa veron kevennyksiin, jotka on kohdistettu keventämään erityisesti kaikista rikkaimpien ja yritysten verotusta. On otettu rankalla kädellä köyhimmiltä ja nyt annetaan avokätisesti rikkaimmille. Tämä ei herätä luottamusta vaan vahvan epäoikeudenmukaisuuden tunteen.
Paitsi että hallitus leikkaa sosiaali- ja terveyspalveluista sekä koulutuksesta, se leikkaa samalla myös sosiaali- ja terveysjärjestöiltä sekä kehitysyhteistyöstä – niiltä toimijoilta, jotka tukevat heikoimmassa asemassa olevia sekä kotimaassa että globaalisti. Fingon mukaan kehitysyhteistyöltä viedään näillä leikkauksilla pohja. Tämä on vakava signaali kansainväliselle yhteistyölle ja Suomen luotettavuudelle kumppanina globaaleissa kriiseissä.
Täällä kotimaassa asunnottomuus lisääntyi vuonna 2024 ensimmäistä kertaa yli vuosikymmeneen. Hallitus tiesi asunnottomuuden, häätöjen ja muiden epävarman asumisen indikaattoreiden kasvusta valmistellessaan julkisen talouden suunnitelmaa. Silti puoliväliriihessä ei tehty päätöksiä, joilla pysäytettäisiin asunnottomuuden lisääntyminen. Esimerkiksi asumisneuvonnan tai yleisen asumistuen leikkauksia ei peruttu.
Orpon hallitus rikkoo perustavalla tavalla myös suomalaista sopimusyhteiskuntaa. Meillä on pitkään vallinnut sopimiseen ja oikeudenmukaisuuteen perustuva järjestelmä. Nyt sitä romutetaan. Esimerkiksi ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poisto – ja vieläpä siihen liittyvä mainoskampanja – osoittaa syvää ymmärtämättömyyttä siitä, mitä järjestäytyminen ja sopimusyhteiskunta merkitsevät suomalaiselle työelämälle ja hyvinvointivaltiolle.
Olen myös surullinen ja pettynyt siihen, että julkisen talouden suunnitelma ei tarjoa juuri lainkaan ratkaisuja aikamme suurimpiin ongelmiin ilmastokriisiin ja luonnon köyhtymiseen. Konkreettiset ilmasto- ja luontotoimet loistavat poissaolollaan, eikä luonnonvarojen ylikulutusta pyritä hillitsemään. Tämä on hälyttävää, kun tiedämme, että ilman monimuotoista ja elinvoimaista luontoa meillä ei ole taloudellisen kasvun eikä hyvinvoinnin edellytyksiä.
Erityisen huolestuttava on maankäyttösektorin tilanne. Hallitus ei esitä mitään uskottavaa suunnitelmaa päästöjen vähentämiseksi ja nielujen vahvistamiseksi. Keskeinen keino on hakkuiden vähentäminen, joka auttaisi ratkomaan hiilinielun lisäksi myös metsäluonnon köyhtymistä. Hallitus toimii kuitenkin tässäkin päinvastaiseen suuntaan kasvattamalla hakkuisiin kannustavaa metsävähennystä ja lisäämällä Metsähallituksen tuloutuspaineita.
Pieni valopilkku on, että kaivosveroa nostetaan. Sen taso jää kuitenkin edelleen riittämättömäksi. Pienellä kaivosten jäteverolla saisi kerättyä jopa 100 miljoonaa euroa vuosittain. Ei ole mitään järkeä siinä, että myymme arvokkaat kriittiset mineraalimme pilkkahintaan. Sen sijaan kaivosyhtiöille on asetettava tiukat reunaehdot, jotta ympäristöhaitat pystytään minimoimaan.
Samoin kiertotalouden edistäminen matelee – jäteveropohjan laajentaminen on oikeansuuntainen askel, mutta mahdollisuuksia olisi ollut tehdä paljon enemmän. Esimerkiksi kierrätysteollisuus puhuu nyt päätetyn 10 miljoonan sijaan 200 miljoonan tasosta.
On onnetonta, että hallitus jatkaa haitallisten ja säilyttävien yritystukien maksamista, vaikka vihreä verouudistus olisi avain kestävämpään talouspolitiikkaan. Esimerkiksi teollisen mittakaavan puunpolton veroedun poistaminen olisi keskeinen keino ohjata arvokkaan puuraaka-aineen käyttöä kestävämpään suuntaan ja loisi kannusteen vauhdittaa polttoon perustumattomiin energiantuotantomuotoihin siirtymistä. Vihreiden vaihtoehtobudjetissa olemme esittäneet kestävään tuotantorakenteen muutokseen ohjaavia lisäveroja ympäristöhaitoille ja päästöille. Suomi on myös sitoutunut YK:n biodiversiteettisopimuksessa arvioimaan ympäristölle haitalliset tuet vuoteen 2025 mennessä.
Yhdestä päätöksestä haluan kiittää hallitusta. 10 miljoonan euron panostus ruoantuotannon uusiin arvoketjuihin on äärimmäisen tervetullut. Niin solumaataloudessa kuin kasvipohjaisessa ruoantuotannossa on paljon myös vientipotentiaalia. Tässä päästään nyt toivottavasti rivakasti eteenpäin.
Samaan aikaan hallituksella riittää kuitenkin rahaa myös ekologisesti ja eläinten hyvinvoinnin kannalta kestämättömän sika-alan tukemiseen. Hallitus aikoo antaa 10 miljoonan tuen sika-alan salmonellarahastolle.
Ilmastokriisin ja luonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi tarvitsemme yksittäisten toimenpiteiden lisäksi laajemman johdonmukaisen suunnitelman luonnonvarojen kulutuksen vähentämiseen ja ympäristöhaittojen hinnoitteluun. Vihreät ovat esittäneet ja esitämme taas syksyn vaihtoehtobudjetissa kiertotalouden veropakettia, joka ohjaisi yhteiskuntaa ympäristön kannalta kestävään suuntaan.
Meidän on siirryttävä krääsätaloudesta kiertotalouteen ja saatava rajallisista neitseellisistä raaka-aineista enemmän irti. Keinoja kiertotalouden vauhdittamiseen ovat muun muassa sekoite- ja jakeluvelvoitteet kierrätysmateriaaleille, uusiomaa-ainesten käyttö rakennushankkeissa ja fossiililannoitteiden korvaaminen kierrätyslannoitteilla. Tämä vahvistaisi myös huoltovarmuutta ja lisäisi kotimaista työtä.
Orpon hallituksen julkisen talouden suunnitelma ei vie Suomea kohti kestävää tulevaisuutta. Se murentaa yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta, kansalaisten luottamusta ja mahdollisuuksiamme selviytyä tulevista ympäristökriiseistä. Vastuu vahinkojen korjaamisesta ollaan työntämässä seuraavalle hallitukselle.
Ilmaston kuumenemisen ja luonnon köyhtymisen pysäyttäminen eivät ole asioita, jotka voi siirtää odottamaan parempia taloudellisia aikoja. Niissä onnistuminen on kaiken taloudellisen toiminnan perusta. Siksi me vihreät jatkamme toisenlaisen vaihtoehdon tarjoamista. Vaihtoehdon, joka sovittaa toimintamme planeetan ekologisiin rajoihin ja on sosiaalisesti oikeudenmukainen.