Orpon hallitus vei läpi aluehallintouudistuksen, jossa aluehallintovirastot, ELY-keskusten ympäristöasioiden vastuualueita sekä Valviran lupa-, ohjaus- ja valvontatehtäviä kootaan uuteen perustettavaan valtakunnalliseen Lupa- ja valvontavirastoon. Lisäksi nykyisten 15 ELY-keskuksen pohjalta muodostetaan 10 alueellista elinvoimakeskusta. Uudistus koskee yhteensä noin 4600 työntekijää.
Esityksen tavoitteet ovat sinänsä kannatettavia. Uudistus selkeyttää virastorakennetta ja tehtävänjakoa valtionhallinnossa, vähentää tehtävien päällekkäisyyttä ja mahdollistaa palvelujen tuottamisen vaikuttavammin, yhdenvertaisemmin, tehokkaammin ja laadukkaammin. Jouduin kuitenkin jättämään hallintovaliokunnassa esitykseen vihreiden vastalauseen, jossa esitettiin pykälämuutoksia ympäristöperusoikeuksien toteutumisen varmistamiseksi. Valitettavasti sitä tuki ainoastaan vasemmistoliitto.
Uudistuksen tarkoitus on sinänsä hyvä ja kannatettava myös ympäristöhallinon osalta: vahvistaa, sujuvoittaa ja yhdenmukaistaa lupa- ja valvontakäytäntöä koko Suomessa. Ympäristöhallinnon keskittäminen Lupa- ja valvontavirastoon mahdollistaa luvanhakijoille ympäristöpalvelut niin sanotulla yhden luukun periaatteella. Tätä vihreät ajoi jo viime kaudella.
Keskittämisellä voidaan myös parantaa lupapäätösten laatua ja yhdenmukaisuutta sekä edistää ympäristöasioiden kokonaisvaltaista huomioon ottamista. Luvituksen sujuvoittamisessa on kuitenkin varmistettava, että se ei johda ympäristönsuojelun tason heikentymiseen. Sujuva prosessi ja lupien nopea käsittely eivät saa tavoitteina ohittaa yleistä etua hyvän ympäristön tilan säilyttämisessä. Nyt näin uhkaa käydä, kun hallitus on rajaamassa viranomaisen oikeutta valittaa päätöksistä.
Ympäristönsuojelun toteutuminen on uudessa mallissa ratkaistu niin, että perustettavan Lupa- ja valvontaviraston ympäristötehtäviä hoitavalla toimialalla on erillinen yksikkö, jonka tehtävä on valvoa yleistä etua ympäristöä koskevassa päätöksenteossa ja muutoksenhaussa. Aiemmin tämä valvontatehtävä on ollut ELY-keskuksilla.
Tämä ratkaisu on hyvin perusteltu. Riippumatonta yleisen edun valvonnan yksikköä ja sille kuuluvaa muutoksenhakuoikeutta voidaan pitää ympäristöperusoikeuden yleisen edun valvonnan riittävän toteutumisen näkökulmasta välttämättömänä tässä hallintorakenteen muutoksessa. Ongelma on siinä, että hallitus halusi rajata yksikön muutoksenhakuoikeutta ja näin heikentää ympäristöperusoikeuden yleisen edun valvonnan toteutumista nykyisestä.
Yleisen edun valvonnan yksiköllä on oikeus valittaa Lupa- ja valvontaviraston tekemästä päätöksestä, jos se on tarpeen ympäristönsuojelun, luonnonsuojelun tai muun näihin rinnastettavan painavan yleisen edun turvaamiseksi, lain soveltamiseen liittyvien merkittävien oikeuskysymysten selventämiseksi tai lain soveltamiskäytännön yhtenäisyyden varmistamiseksi.
Tämä rajoittaa viranomaisen muutoksenhakuoikeutta, mikä voi heikentää yleisen edun toteutumista ympäristöasioissa. Termejä ”painava yleinen etu” ja ”merkittävä oikeuskysymys” voidaan myös pitää ongelmallisina, koska ne ovat tulkinnanvaraisia.
Kuten hallituksen esityksen perusteluistakin ilmenee, ELY-keskukset ovat käyttäneet nykyistä rajaamatonta muutoksenhakuoikeutta hyvin harkiten ja perustellusti. Valitusoikeuden rajaamista ei siten voida uskottavasti perustella sillä, että pyritään korostamaan muutoksenhakuoikeuden käyttämisen erityislaatuisuutta. Vuosina 2019—2022 ELY-keskukset hakivat muutosta vain hieman yli 1 %:iin aluehallintovirastojen antamista ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisissa päätöksistä.
Ympäristön edun turvaamiseksi ympäristöasioissa valitusoikeutta ei tulisi kaventaa nykyisestä. Riippumaton yleisen edun valvonnan yksikkö on ja sille kuuluva rajaamaton valitusoikeus on ympäristönsuojelun hyvän tason varmistamisen kannalta tässä uudistuksessa välttämätön.
Kun Suomessa on parhaillaan vireillä valtavasti vihreän siirtymän hankkeita, on entistäkin tärkeämpää, että paine luvituksen sujuvoittamiseen ei johda ympäristönsuojelun tason heikentymiseen. Kun hankkeita on paljon, on entistäkin tärkeämpää huolehtia myös siitä, että hankkeiden yhteisvaikutuksen arvioidaan huolella. Tämä on välttämätöntä myös hankkeiden yleisen hyväksyttävyyden kannalta.
Huoli viranomaisten valitusoikeuksien rajaamisesta liittyy myös siihen, että valitusoikeutta rajaamalla sälytetään viranomaisten päätösten laillisuusvalvonta kansalaisjärjestöille ja kansalaisille, kun yleistä etua valvovat asiantuntijaviranomaiset eivät enää saa valittaa kaikista lainvastaisista päätöksistä.
Tämä on ympäristön ja kansalaisten kannalta kohtuuton tilanne. On viisautta ja vastuullista huolehtia siitä, että ympäristövalvonta toimii.