Valtuusto päätti tänään Keilaniemen tornikaavasta. Koska kaava on monella tavalla merkittävä, oli hyvä, että asiaa käsiteltiin perusteellisesti valtuustossa.

Vihreiden ryhmä suhtautui lopputulokseen kriittisesti koska:

1. Hankekokonaisuus ei synnytä viihtyisää kaupunkia
2. 120 miljoonalle olisi muutakin käyttöä

Keilaniemen tornit edustavat arkkitehtuuria, joka näyttää hyvältä auton ratista Länsiväylältä. Mielestämme kaupunkia pitää rakentaa asukkaiden ja erityisesti jalankulkijan ehdoilla.

Jos Karhusaarentie muutettaisiin Keilaniemen kohdalla kaupunkimaiseksi bulevardiksi, olisi kadun varret mahdollista rakentaa tiiviimmin, jolloin syntyisi monimuotoisempaa kaupunkitilaa, sellaista, joka houkuttelee liikkumaan jalan, kävellen ja julkisilla. Tällöin myös tornien korkeutta voitaisiin madaltaa noin Fortumin talon korkeuteen, jolloin huomioitaisiin myös nykyisten asukkaiden asumisviihtyvyys.

Rakennamme kaupunkia seuraaviksi sadoiksi vuosiksi. Metro on valtava investointi joukkoliikenteeseen ja ainutlaatuinen mahdollisuus rakentaa asemanseudut tiiviiksi joukkoliikennekaupungiksi. Nyt olemme hukkaamassa mahdollisuuden, kun rakennamme ylikorkeita tornitaloja ja samaan aikaan moottoritien kaltaista väylää metron viereen.

Katumaisen ratkaisun toteuttamisen on sanottu olevan mahdotonta. Kestävä kehitys edellyttää radikaaleja muutoksia. Ihmisten elämäntapojen ja liikkumistottumusten on muututtava, jotta luonnonvarojen kulutus saadaan kestävälle tasolle. Tämä kaava tuo kyllä asumista metroaseman äärelle, muttei muuten ole kestävän kehityksen mukainen.

En näe järkeväksi 120 miljoonan investointia liikennehankkeeseen, joka ei ole liikenteen sujuvuuden kannalta tarpeellinen. Raha pitäisi käyttää järkevämpään liikennepolitiikkaan. Esimerkiksi 80 miljoonalla rakentaisi Raide- jokerin Espoon osuuden.

On harhaanjohtavaa sanoa, ettei kehän kattamiseen kulu veronmaksajien rahoja. Tunneli rahoitetaan myymällä kaupungin maata. On valinta, mihin  saatu raha käytetään.

Hanke on nostanut esiin suunnitteluprosessin ongelmia, joihin on puututtava:

Tulemme jatkossa vaatimaan avoimia ideakilpailuja merkittävistä suunnitteluvarauksista, jotta eri vaihtoehdot tulevat arvioiduiksi ennen kuin hanketta lähdetään viemään eteenpäin. Näin olisi Keilaniemenkin kohdalla pitänyt menetellä.

Taseyksikköajattelu on tarpeen arvioida uudelleen. Pitkän päälle ei ole kestävää, että houkuttelevien alueiden tuotot kanavoidaan samaisten alueiden kehittämiseen. Se johtaa Espoon sisällä alueiden voimakkaaseen eriarvoistumiseen. Tarvitsemme T3-alueen tuottoja koko kaupungin tasapainoiseen kehittämiseen.

Lisäksi haluamme vielä nostaa esiin laajemmin korkean rakentamisen periaatteet. Kaupunkisuunnittelukeskus on laatimassa korkean rakentamisen periaatteita. Siksi tein toivomuksen korkean rakentamisen periaatteiden tuomisesta valtuuston käsittelyyn. Toivomus hyväksyttiin yksimielisesti.

Vihreiden mielestä nyt olisi ollut syytä ottaa aikalisä ja lähteä suunnittelemaan Keilaniemestä viihtyisää tulevaisuuden kaupunkia, joten tein seuraavan palautusesityksen:

Valtuusto palauttaa asian uudelleen valmisteltavaksi siten, että

– rakennusten korkeus rajataan noin Fortumin tornin korkeuteen,
– vaihtoehtoisena liikenneratkaisuna tutkitaan Karhusaarentien muuttaminen kaupunkimaiseksi bulevardiksi, jonka varrelle sijoitetaan istutuksia, asuintaloja ja liiketilaa,
– liikennesuunnitelmaa tarkistetaan siten, että Otasolmun kiertoliittymää siirretään ja sen pohjoispuolista liikennealuetta kavennetaan, jolloin liikennealue siirtyy etäämmäs Itärannan asuintaloista valtuuston 7.4.2008 päätöksen mukaisesti.

Palautusesitys kaatui äänin 16 – 49, tyhjiä 2, poissa 2. Sen jälkeen äänestettiin Bymanin hylkäyksestä. Äänestin hylkäyksen puolesta, se hävisi äänin 12 – 51, tyhjiä 2, poissa 2.

Sen tästä prosessista opin, että jatkossa pitää rohkeammin tuoda esiin omat kannat, vaikka jäisi niiden kanssa yksin. Nyt olin edistämässä tätä hanketta pitkin hampain, kun ajatukseni eivät saaneet lautakunnassa vastakaikua.