Tässä eilisen tila- ja asuntojaoston kokous. Kokouksen aluksi kuulimme asuntopäällikkö Anne Savolaisen selostuksen korjaus-, energia- ja hissiavustuksista. Valtaosin asiat menivät esityksen mukaan. Esityslista avattuna löytyy täältä.
Investointiohjelmasta käytiin perusteellinen evästyskeskustelu. Elokuussa on sitten päätösten aika.
– Selostus korjaus-, energia ja hissiavustuksista
ARA myöntää avustusta energiakorjauksiin 15-20% kustannuksista. Hakuaika on kerran vuodessa keväällä.
Hakemukset käsitellään asuntoyksiössä, päätöksen tekee asuntoyksikkö tai ARA. Valtio on vähentänyt avustusrahoja. Vuoden 2013 talousarviossa korjaus- ja energia-avustuksiin koko suomessa on varattu 50,5 me (vuonna2011 90,5 me). Tänä vuonna on haettiin avustuksia Espoossa 1,4 me edestä ja saatiin 0,89 me (271 hakemusta).
Asuntoyksikössä aloitti viime syyskuussa energianeuvoja, joka auttaa pientalorakentajia energiaratkaisujen valinnassa ja energia-avustusten hakemisessa. Tämä on asia, jota Vihreät ovat pitkään ajaneet. Nyt on tärkeää, että omakotitalorakentajat löytävät palvelun ja ottavat sen omakseen.
Hissiavustusten käyttäminen on ollut vähäisempää.
– Korkotukilainahakemuksen puolto Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen hyväksymisvaltuudella
Hyväksyttiin esityksen mukaan.
– Tilakeskus-liikelaitoksen vastaukset liikelaitosta koskeviin vuoden 2014 raha-asia-aloitteisiin
Nämä jäivät pöydälle odottamaan investointiohjelman hyväksymistä.
– Tilakeskus-liikelaitoksen selvitykset vuoden 2012 arviointikertomuksen havaintoihin
Vastaukset hyväksyttiin esityksen mukaan.
– Tilakeskus-liikelaitoksen esitys talousarvioksi ja taloussuunnitelmaksi vuosille 2014-2018 investointien osalta
Tilakeskuksen toimitusjohtaja Carl Slätis esitteli investointiohjelmaa. Se on taloustilanteeseen nähden mittava. Valmistelun pohjaksi on käyty keskustelut toimialojen kanssa. Paineita hankkeiden karsimiseen on, toisaalta listaa katsomalla huomaa, että kaikki hankkeet ovat tarpeellisia tai erittäin tarpeellisia: Kouluja, päiväkoteja sekä iäkkäille tarkoitettuja elä ja asu -hoivakoteja.
Viimeiset vuodet investointiohjelmasta on vuosittain toteutunut keskimäärin 60-70%. Syynä mm. kaava- tai lupa-asioiden venyminen sekä toimialojen kesken hankkeen toteutuksen muuttuneet toiveet. Tämä on osaltaan kasvattanut tärkeiden hankkeiden jonoa.
Vaikka ohjelma on jo kompromissi, näyttää tällä hetkellä siltä, ettei se mahdu tällaisena kehykseen. Toisaalta investointiohjelmaan verrattuna kaupungilla on arviolta 300 me korjausvelkaa, jotta sisäilmaongelmat saataisiin kuntoon. Tällä menolla uutta korjattavaa kaatuu niskaan. Hankala yhtälö!
Tapiolan koulun väistötilaongelmasta saimme selostuksen. Asia palautettiin uudelleen opetuslautakunnassa ja päätöksiä tehdään 21.8. Se on jo päätetty, että syksyksi poliisiopiston pihaan tuodaan 17 parakkia. Nyt selvitetään, voisiko tämä olla pysyvämpikin ratkaisu, jolloin muuta väistötilaa ei tarvittaisi. Ratkaisun ongelma on se, että Otaniemen opiskelijat odottavat kovasti Aalto Villagen eli uusien opiskelija-asuntojen rakentamista poliisiopiston tontille. Viereisellä tontilla on valtion pelastuslaitos, jonka muuttamista koulukäyttöön selvitetään myös. Ei helppo tapaus tämäkään.
Keskusteltiin siitä, kannattaisiko siirtokelpoisia tiloja vuokraamisen tai liisaamisen sijaan ostaa kaupungille omaksi, jos ja kun niiden tarve näyttää olevan pysyvää. Väistötiloja on kaupungilla vuokrattuna tällä hetkellä noin 10 000 k-m2.
Jotta investointiohjelman riittävyyttä ja priorisointia voisi arvioida, tarvitsemme kattavan listan korjattavista kouluista ja päiväkodeista. Koulujen osalta prioriteettitarkastelu valmistuu alkusyksystä (edellinen vuodelta 2007). Pyysimme sen jo elokuun kokoukseen.
Keskusteltiin myös väistötilaperiaatteista. Normittaminen tosi vaikeaa ja tulee kalliiksi. Kohteet ovat erilaisia ja niitä täytyy viime kädessä arvioida tapauskohtaisesti.
Meidän pitää löytää keinoja toteuttaa tilatarpeita kustannustehokkaammin. Esimerkiksi päiväkotien osalta oman päiväkotipaikan hinta on kymmenkertainen verrattuna yksityisen tarjoamaan (Lisäys 4.8.2013: Kysyin tähän tarkennusta varhaiskasvatuksen johtaja Titta Tossavaiselta, ks. blogin kommentti). Ero on käsittämättömän suuri. Keskusteltiin myös siitä, että koulujen ja päiväkotien on oltava tiloina ennen kaikkea toimivia, helposti huollettavia ja tarkoituksenmukaisia. Sen ei tarvitse tarkoittaa tylsää arkkitehtuuria, mutta erikoisuuksista voidaan karsia.
Samoin korostettiin, että tehdyistä virheistä pitää oppia, jotta saamme parempaa laatua ja kiinteistöjä hoidetaan ja ylläpidetään asianmukaisesti.
Myös totesimme, että vielä on tarpeen tarkentaa, missä kohtaa mikäkin päätös tehdään. Opetustoimi ja tilakeskus ovat jo virittäneet hyvää yhteistyötä ja Tilakeskuksen toimitusjohtaja on läsnä joka toisessa opetuslautakunnan kokouksessa. Myös opetuslautakunnan ja jaoston välistä työnjakoa on syytä tarkentaa. Lautakunta arvioi tilahankkeita käyttäjän näkökulmasta, jaosto tilojen näkökulmasta.
– Matinkylän palvelutori, neuvottelutulos vuokrasopimuksen pääehdoista
Esityksen mukaan.
– Viranhaltijoiden päätökset
Esityksen mukaan.
Jäin miettimään tuota päivähoidon kustannusasiaa ja kysyin lisätietoja varhaiskasvatuksen johtaja Titta Tossavaiselta. Ja kuten arvelin, asia ei ole ihan noin yksioikoinen.
Tässä tietoja vuoden 2012 kustannuksista:
Jos katsotaan pelkkiä käyttökustannuksia, niin kaupunki maksoi vuonna 2012 yksityisen hoidon tukea 6 228 euroa/lapsi. Kunnallisissa päiväkodeissa laskennallinen vuosikustannus (netto) oli 9 991 euroa/lapsi. Yksityisen hoidon tuella olevassa päivähoidossa vanhemmat ottavat siis isomman taloudellisen vastuun.
Toisaalta, vaikka kunnallisen päiväkotihoidon vuosikustannus on laskettu laskennallista lasta kohden, jotta luvut olisivat vertailukelpoisia, eivät ne täysin ole. Kunnallisen päiväkotihoidon kustannukset pitävät sisällään lapsen kasvun ja oppimisen tuen, ympärivuorokautisen ja iltahoidon, alle 3-vuotiaiden moninkertaisen osuuden verrattuna yksityiseen, eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten moninkertaisen määrän jne.
Perustamiskustannusten vertailu taas näyttää tältä: Yksityisen hoidon tuen päivähoitopaikat perustaa yksityinen palveluntuottaja itse. Espoo maksaa palveluntuottajalle starttirahaa päivähoitopaikkaa kohden maksimissaan 3 000 euroa kertaluonteisesti. Kun kaupunki rakentaa päiväkodin, päivähoitopaikan hinnaksi tulee helposti 36 000-40 000 euroa. Jos näitä lukuja vertaa, niin tuo väite kymmenkertaisesta kustannuksesta on jopa arvioitu alakanttiin.
Tossavaisen mukaan kunnallisen päivähoidon tilaohjelmaa uusitaan ja tilojenkäyttöä tehostetaan siinä jonkin verran. Tavoitteena on, että tulevaisuuden päiväkodit suunnitellaan käyttäjän kannalta tehokkaammiksi ja toimivimmiksi. Yksityisen hoidon tuen päiväkodeissa on yleensä neliöitä jonkin verran vähemmän kuin kunnallisissa. Toisaalta yksityisissä päiväkodeissa ei ole tarjolla päivähoitoa kasvun ja oppimisen tuen lapsille, vuoropäivähoidolle yms., jotka vaativat myös lisäneliöitä. Siksi yksityisen hoidon tuen päiväkotia ja kunnallisia päiväkoteja (siis niiden neliöiden keskiarvoja) ei voi täysin verrata keskenään.
Tämä siis tarkennukseksi ja taustaksi, kun jatkossa mietitään päivähoidon tilakustannuksia. Tietysti päivähoidon järjestämistapoja on arvioitava kokonaisuutena, kun mietitään, miten espoolaislapsille jatkossa tarjotaan turvalliset ja kohtuullisen matkan päässä olevat hoitopaikat. Yksityistä päivähoitoa tarvitaan ja sitä kannattaa tukea jatkossakin. Se tuo joustoa ja vaihtoehtoja päivähoitoon. On kuitenkin tärkeää pitää huoli siitä, että kaikki päivähoito on laadukasta ja sekä yksityinen että kunnallinen päivähoito ovat aitoja vaihtoehtoja niin hyvä- kuin pienituloisille.