Eduskunta käsitteli tänään perustuslain mukaista muistutusta ulkoministeri Pekka Haaviston virkatoimien lainmukaisuuden tutkimisesta, kun perustuslakivaliokunta oli saanut työnsä päätökseen ja mietintönsä valmiiksi.
Perustuslakivaliokunta oli yksimielinen siitä, että ulkoministeri Pekka Haavisto ei ole kysymyksessä asiassa menetellyt virkatoimissaan perustuslain 116§:ssä tarkoitetulla tavalla lainvastaisesti. Valiokunta toteaa myös, että ulkoministeri menetteli laillisesti pyytäessään virkamiehiä valmistelemaan konsulipäällikön siirtoa toisiin tehtäviin.
Vihreiden edustajat Bella Forsgren ja Mari Holopainen jättivät mietintöön perusteellisen vastalauseen, jossa kävivät läpi asiantuntijoiden enemmistön näkemyksiä, jotka jäivät perustuslakivaliokunnan mietinnössä vähemmälle huomiolle.
Koska asia on tärkeä, käytin keskustelussa seuraavan puheenvuoron.
Arvoisa puhemies,
Perustuslakivaliokunta on viimein saanut valmiiksi käsittelynsä 10 kansanedustajan muistutuksesta koskien ulkoministeri Pekka Haaviston toimintaa Syyriassa al-Holin leirillä olevien suomalaisten kotiuttamiseksi.
Prosessi on ollut pitkä ja on kaikkien osapuolien kannalta tärkeää, että se saadaan viimein päätökseen.
Täällä on jo käyty perusteellisesti läpi perustuslakivaliokunnan mietinnön sisältöä. Mietinnön johtopäätös on, että edellytyksiä syytteen nostamiselle valtakunnanoikeudessa ei ole. Sellaisia laittomuuksia, joiden perusteella ministerisyyte voitaisiin nostaa ei siis ole tapahtunut.
Edelleen valiokunnan johtopäätöksen mukaan ulkoministeri Haaviston menettelyä konsulipäällikön siirtämiseksi toisiin tehtäviin on kuitenkin pidettävä moitittavana.
Mietintöön jätetyssä vastalauseessa tuodaan esille, että asiantuntijoiden selvän enemmistön perustellun näkemyksen mukaisesti olisi ollut perusteltua todeta, että ulkoministeri ei menetellyt myöskään siirtoasiassa lainvastaisesti.
Tätä kokonaisuutta täällä nyt käsittelemme.
Ulkoministerin motiivi toiminnalleen virkamiehen siirron valmistelussa oli Suomen lainsäädännöstä ja kansainvälisistä sopimuksista johtuva lapsen oikeuksien sekä perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoite.
Valtioneuvoston toimintalinja lasten auttamiseksi on ollut välttämätöntä suomalaisten lasten hengen suojelemiseksi. Ulkoministerillä on juridinen velvollisuus tätä asiaa edistää.
Valtaosa perustuslakivaliokunnassa kuulluista asiantuntijoista oli sitä mieltä, että tässä tapauksessa ja tilanteessa oli asiallisiin perusteisiin nojaava toiminnallinen tarve virkamiehen siirtymisvelvollisuudelle.
Tämä näkökulma perustuu oikeusoppineiden asiantuntijoiden lausuntoihin, joita on kattavasti koottu mietintöön jätettyyn vastalauseeseen.
Arvoisa puhemies,
nyt olemme tekemässä juridista, emme poliittista harkintaa. Perustuslakivaliokunta katsoo, ettei perusteita syytteen nostamisteen ole. Valiokunta teki syyteharkinnan ja päätyi tähän johtopäätökseen.
Ministerillä on velvollisuus pyrkiä aktiivisin toimin turvaamaan leirillä olevien suomalaisten edun ja oikeuksien toteutuminen lapsen oikeuksien yleissopimuksen ja perustuslain 22§:n mukaisesti. Myös tavoite pohjautuu siis lakiin.
Juuri tästä pohdinnasta asiassa on kyse. Oikeudellisten asiantuntijoiden enemmistö katsoi, että konsulipäällikön siirto oli oikeasuhtainen toimi ja sillä oli hyväksyttävä peruste.
Arvoisa puhemies,
julkisuudessa on keskusteltu perustuslakivaliokunnan työn politisoimisesta. Tämä keskustelu on tärkeä käydä.
Pidän ongelmallisena sitä, että asian vireille laittaneita muistutuksen tekijöitä on ollut valiokunnassa käsittelemässä asiaa. Kuten täällä on todettu, tämä on laillista. Se on kuitenkin omiaan herättämään epäilyn valiokunnan työn riippumattomuudesta.
On tärkeää, että tämä asia on nostettu tässäkin keskustelussa esiin ja että siihen tartutaan.
Vielä on todettava, että olen huolissani ja järkyttynyt perustuslakivaliokunnasta tapahtuneista vuodoista. Kiitos puhemies Vehviläiselle tähän asiaan puuttumisesta.
Olen itse vankka avoimuuden puolustaja ja pidän sitä demokratian ja päätöksenteon kivijalkana. Mutta avoimuuden rinnalla aivan yhtä olennaista on luottamuus.
On todella vaikeaa kuvitella, miten tätä työtä voisi tehdä, jos keskinäisen luottamus menetetään. Tämä koskee niin perustuslakivaliokuntaa kuin eduskuntatyötä yleisesti.
Lopuksi toistan vielä, että perustuslakivaliokunta oli yksimielinen siitä, että lasten auttamiseksi pois al-Holin leiriltä tehdyt päätökset on tehty oikealla tavalla ja laillisin menettelyin.
Lukuisat asiantuntijat ovat katsoneet, että kytkentä ministerin lapsen oikeuksia koskevien velvoitteiden JA näiden nyt arvioinnin kohteena olevien toimien välillä on olennainen nimenomaan oikeudellisen arvioinnin kannalta.
Mitäpä merkitystä on valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden lausunnoilla tai niissä esiintyvien mielipiteiden jakautumisella, kun kuultavaksi kutsuttujen asiantuntijoiden joukko on joka tapauksessa vain poiminta keskeltä joka suuntaan laajenevaa juristeristien laumaa, jossa varmaan näkemyksiä riittäisi vaikka lampaitten syötäväksi.
Nahkapäätöksestä ja jahkailustahan on joka tapauksessa kysymys. Ja luottamuslauseäänestyksessä äänet jakautuvat joka tapauksessa hallituspuolueiden ja opposition päälukujen mukaan.
Joten miksi koko juristisen skolastiikan naytelmä?