Eilen eduskunta hyväksyi yksimielisesti Vesi on meidän -kansalaisaloitteen. Se tarkoittaa, että vesihuolto pysyy julkisessa omistuksessa. Kansalaisaloite keräsi tarvittavat 50 000 nimeä reilussa vuorokaudessa. Se osoittaa, että asia on meille suomalaisille tärkeä. Kiitos kansalaisaloitteen tekijöille ja allekirjoittajille.

Vesi on elämän edellytys ja puhdas vesi ihmisoikeus. Siksi on välttämätöntä, että huolehdimme vesivaroistamme ja pidämme vesihuollon toiminnot julkisen vallan käsissä. 

Kansalaisaloitteella halutaan estää julkisomisteisten vesihuoltotoimintojen myyminen kaupallisille yksityisille toimijoille ja varmistaa, että nykyinen omistus säilyy julkisen sektorin hallussa. Aloitteessa korostetaan puhtaan juoma- ja talousveden merkitystä tavallisille ihmisille, terveydenhuollolle ja elinkeinoille. 

Vihreät ovat kannattaneet kansalaisaloitetta alusta asti, ja edustajamme Jenni Pitko ja Satu Hassi tekivät aloitteen hyväksymisen eteen töitä maa- ja metsätalousvaliokunnassa. On hienoa, että valiokunta ja eduskunta olivat asiasta yksimielisiä. Tämä osoittaa, että kansalaisaloitteilla voi vaikuttaa.

On elintärkeää, että kansallinen lainsäädäntömme takaa pinta- ja pohjavesien hyvän tilan ja kestävän käytön. Vaikka veden saatavuus ei ole Suomessa toistaiseksi ollut ongelma, emme voi tuudittautua siihen, ettei ongelmia tulisi tulevaisuudessa. Ilmastonmuutos vaikuttaa laajasti vesiolosuhteisiin. Esimerkiksi rankkasateet kuormittavat äkillisesti viemäriverkostoa. Erilaiset ympäristöä saastuttavat päästöt vaikuttavat vesien laatuun ja uhkaavat pohjavesiä ja puhtaan veden saantia. 

Luonnollisten monopolien yksityistäminen on pääsääntöisesti huono vaihtoehto. Vesihuollon yksityistäminen voisi houkutella ulkomaiset sijoittajat suomalaisen vesihuollon toimijoiksi. Kunnilla, jotka nyt pääosin omistavat vesihuoltojärjestelmämme, on lain edellyttämä velvollisuus huolehtia ympäristön tilasta. Yritysten toiminnassa korostuu taloudellisen voiton tavoittelu.

Maailmalta löytyy huonoja kokemuksia veden yksityistämisestä. Se on johtanut muun muassa hintojen kohtuuttomaan nousuun. Esimerkiksi Pariisissa yksityistetty vesihuolto on myöhemmin otettu takaisin julkiseen omistukseen.

Vesihuollon omistajuudessa on kysymys myös turvallisuudesta ja avoimuudesta. Julkisomisteisen vesihuollon toimivuus on taattu myös kriisitilanteissa ja julkista sektoria koskevat avoimuus- ja läpinäkyvyysvaatimukset turvaavat kansalaisten tiedonsaannin ja mahdollisuuden valvoa vesihuollon toimintaa.

Tällä hetkellä asiakasmäärillä mitattuna yli 90 prosenttia Suomen laitosmaisesta vesihuollosta on kuntien omistuksessa. Noin 10 prosenttia on siis jo nyt yksityisessä omistuksessa. Tämä omistus koskee kuitenkin lähinnä haja-asutusalueilla toimivia paikallisten asiakkaiden itsensä omistamia ja hallinnoimia vesiosuuskuntia. Näiden omistusmuotojen toimintaan ei ole tarkoitus puuttua, vaan rajoittaa nykyisin kuntien omistaman vesihuollon myymistä yksityisille toimijoille. 

Vesihuollon lisäksi meidän on huolehdittava siitä, että vesistömme ja vesivaramme pysyvät kunnossa. On varmistettava jätevedenpuhdistuksen korkea taso ja vähennettävä määrätietoisesti hajakuormitusta muuttamalla maa- ja metsätalouden käytäntöjä. Tähänkin tarvitsemme julkisen vallan ohjausta ja valvontaa.

Vesihuoltoverkoston paikoin heikko kunto ja korjausvelka ovat riski vesihuollon toimivuudelle. Kuntien heikentyvä taloustilanne uhkaa entisestään kasvattaa korjausvelkaa sen pienentämisen sijaan. Tämä heijastuu myös vesihuollon asiakasmaksuihin, jotka on suunnattava vesihuoltoinfran korjauksiin. 

Vesihuollon haasteita siis riittää, mutta on tärkeää, että niitä ratkotaan tulevaisuudessakin julkisen vallan toimesta. Eduskunta päätti, että tarvittavat muutokset lainsäädäntöön tehdään osana meneillään olevaa vesihuoltolainsäädännön uudistusta. 

Maa- ja metsätalousvaliokunta saa selvityksen asian etenemisestä  vuoden 2022 loppuun mennessä. Näin varmistetaan, että valmistelu etenee ripeästi ja pysyy eduskunnan tiiviissä seurannassa.